perjantai 3. joulukuuta 2010

Viiksifanitus

Kaikki alkoi huomaamatta ja vaarattomasti. Blogeissa ja muutamilla erikoisuudentavoittelijoilla alkoi näkyä viiksikoruja.



Ajateltiin, että, no, kaikkea aikansa, kohta tämäkin villitys laantuu. Ilmiön esiintyminen erityisesti hipsterien joukossa oli omiaan lieventävään epäilevän kansan pelkoja: "Nehän nyt keksii kaikkea kummaa, onneksi liikkuvat omissa porukoissaan".
Kukaan ei kuitenkaan osannut arvata, että homma lähtisi pian käsistä. Alkoi ilmestyä oheisrekvisiittaa. Viiksimukeja, viiksilaseja... Kaduilla kuultiin puhuttavan jopa viiksibileistä.

Tässä vaiheessa alkoi hermostuttaa. Miten tämä on mahdollista, mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee? Kun näin ensimmäisen kerran viikset tatuoituna sormeen, toivoin, että näiden sairastuneiden läheiset olisivat tarpeeksi huolehtivaisia toimittamaan heidät pakkohoitoon.


Mutta viiksitatuoinnit levisivät kuin rutto. Enää ei ollut mitään tehtävissä. Saattoi vain sulkea silmänsä ja odottaa pahinta.






Lääkettä ei ole toistaiseksi keksitty. Epätietoisuus kasvaa. Kansalaisoikeuksien menettämistä sairastuneille on esitetty. Tatuointiliikkeet sen sijaan avaavat lisää toimipisteitä ja hamstraavat mustaa tatuointimustetta varastoihinsa peläten sen loppuvan, mutta varautuvat myös joukkoparantumiseen hankkimalla lisää tatuointien poistoon tarkoitettuja lasereita.
Vastarintaliike on aloittanut toimintansa, ja lupaa iskeä tautia tahallisesti levittäviä vastaan näiden omilla keinoilla.

Toivomme tartunnan saaneille pikaista paranemista ja paluuta yhteiskunnan jäseniksi.
Kuvat Google

Ei kommentteja: