perjantai 13. marraskuuta 2009

Leffaraivot

En enää oikeestaan jaksa raivota popparinmussuttajista ja limunryystäjistä leffateattereista. Se on vähän niinku viime vuotta hermostuu sellasesta.

Mut mua ärsyttää sen sijaan kaks asiaa.

Pitkät ihmiset, jotka istuu just mun eteen. Tai sit normaalipituset ihmiset, jotka on tupeerannu ja geelannu tukkansa pystyyn, ja istuu just mun eteen.

Ja sit kaikenlainen ääntely. Ärsyttävä hirnuva nauru sellasis kohdissa, kun ei minkään logiikan mukaan pitäis nauraa. Tai kauhuleffoissa kun jotain pelottavaa on tapahtunut. Ensin joku on paskat housuissa kiljunut kitarisat valkokankaan hehkussa loistaen, ja sitten peitellään sitä omaa säikähdystään äänekkäällä tekonaurulla.

Ärsyttävää ääntelyä jouduin kerran kuuntelemaan vierustoverin pitäessä ihmeellistä naksuttavaa ääntä kurkullaan. Koko leffan ajan. En todellakaan edes tiedä, miten sellaista ääntä saa aikaan. Toivon, että se hänen seurassaan leffaa katsellyt tyttö ei ollut vielä kauhean sitoutunut tähän delfiiniin, vaan saa säilyttää mielenterveytensä.

Ja sitten on tietenkin ne leffassa lässyttäjät. Kaverille on kommentoitava jotain just sen leffan aikana. Sen täytyy olla jotain tosi tärkeää, voisin ens kerralla itekin kurkotella kuuntelemaan.

Voi olla ens leffareissulla jeesusteipille käyttöä.

1 kommentti:

Siivetön kirjoitti...

Juuri näin...! Saatiin joskus hupia aikaiseksi(annettakoon anteeksi, olin teini silloin) heittelemällä karkkien käärepapereista mytättyjä palloja yhden tupeeratun tyypin tukkaan. Leffan loputtua tyyppi näyttikin ihan joulukuuselta, tietämättä itse siitä mitään :D Olisi se sen verran hauskaa kuitenkin, että naurattaa vieläkin.