maanantai 13. joulukuuta 2010

Piparit

Myönnetään nyt ihan aluks kaikki tää fakta, et piparit on pahoja. Ihan mauttomia kuivia jauhokasoja. Jauhoja ja siirappia ja jotain epämääräsiä mausteita, tosi herkullista. Piparit oli tosi ylellinen ja hyvä herkku sillon kun makaroonilaatikkokin oli vielä juhlaruokaa. Nykyään kun on kaikkee mahdollista sokeri-rasvamässyä, niin ei niillä pipareilla oikeesti tee enää mitään.

Ja joku piparkakkutalon vääntäminen, ihan mielipuolista. Eka sä taistelet, että saat ne seinät pysymään pystyssä ja savupiipun sopimaan paikalleen. Ja aina joku seinä hajoo. Sit vaikka on kuinka hienot visiot koristelusta (joka on ainut järkevä homma koko touhussa, karkit siis), niin ihan karsee tönöhän siitä tulee, pursotukset menee minne sattuu ja pastillit valuu katosta. Sit sitä pitää katella kuukauden ajan, kun niitä karkkejakaan ei saa muka syödä. Kuka sitä nyt enää sit pölyyntyneenä ja pehmenneenä syö. Ja aina joku on kuitenki ehtiny jo napsia ne ranskanpastillit.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsarijuhlien noloimmat

Mistäs sitä aloittais..

No, Umayya Abu-Hanna (joo, piti tarkistaa oikeinkirjotus) ja törkeyden huippu. Puvussa siis kuva nee- tummaihoisesta lapsesta (hänen tyttärensä, selvisi myöhemmin). Tää pisti jo vähän mietityttää, että mitäs tekemistä tolla skidillä on Suomen itsenäisyyden kanssa. Mutta, puvussa oli myös "maisema kotiseudulta Israelista ja kuva moskeijasta". Edelleen, hienoa arvostusta veteraaneja ja Suomen itsenäisyyspäivää kohtaan mainostaa omia periaatteitaan noin näkyvästi. Ens vuonna sit kaikki vaan printtaamaan kuva lapsensa nassusta juhlakolttuun niinku joulukortteihin konsanaan. Ja perseen kohdalle vaikka Venäjän lippu tai ortodoksinen risti.

Paleface oli kova jätkä ja kruisaili punaista mattoa tennareissa. Tarkemmin sanottuna Adidaksen häikäisevän valkoisissa, varmaan suoraan kenkälaatikosta napatuista tennareissaan. Aina hienoa, kun joku vähän säväyttää (korrektisti, huom. Abu-Hanna!). Paleface oli todennut, että "Halusin tulla tasavertaisesti molempiin juhliin samoissa kengissä", viitaten siis Heikki Hurstin Köyhien linnanjuhliin. Joidenkin mielestä on ehkä törkeää tulla Linnan juhliin tennareissa, mutta kyllä mä ottaisin enemmän itteeni, jos oisin siel Köyhien linnanjuhlassa ja joku tulee sinne brassaileen Adidaksissaan. Ei köyhillä oo varaa Adidaksiin. Hyvä jos edes Adibaksiin.

Noo, jatketaan. Krista Kosonen. Hän on siis sanonut, että Linnanjuhliin käytettävät rahat pitäisi ennemmin antaa asunnottomille. Jos tällasia mielipiteitä laukoo, niin sillon vois vaikka itse jättäytyä pois kekkereistä, ja lahjoittaa edes ne omaan koristautumiseen käytetyt rahat vaikka just niille asunnottomille. Kososen mielipiteessä itsessään ei toki ollut mitään vikaa, mutta uskottavuutta sanomalta vähän vie, että hän itse päätti kuitenkin lähteä linnaan pönöttämään. Mäkin meen ehkä seuraaville kaverin synttärikekkereille huuteleen, että mitä vittua sä oot näitä kakkuja ostanu, ku tossa metriksellä oli pari spurgua ihan kusisissa vaatteissa, oisit ostanu niille uudet housut.

Lähteet: hs.fi

perjantai 3. joulukuuta 2010

Viiksifanitus

Kaikki alkoi huomaamatta ja vaarattomasti. Blogeissa ja muutamilla erikoisuudentavoittelijoilla alkoi näkyä viiksikoruja.



Ajateltiin, että, no, kaikkea aikansa, kohta tämäkin villitys laantuu. Ilmiön esiintyminen erityisesti hipsterien joukossa oli omiaan lieventävään epäilevän kansan pelkoja: "Nehän nyt keksii kaikkea kummaa, onneksi liikkuvat omissa porukoissaan".
Kukaan ei kuitenkaan osannut arvata, että homma lähtisi pian käsistä. Alkoi ilmestyä oheisrekvisiittaa. Viiksimukeja, viiksilaseja... Kaduilla kuultiin puhuttavan jopa viiksibileistä.

Tässä vaiheessa alkoi hermostuttaa. Miten tämä on mahdollista, mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee? Kun näin ensimmäisen kerran viikset tatuoituna sormeen, toivoin, että näiden sairastuneiden läheiset olisivat tarpeeksi huolehtivaisia toimittamaan heidät pakkohoitoon.


Mutta viiksitatuoinnit levisivät kuin rutto. Enää ei ollut mitään tehtävissä. Saattoi vain sulkea silmänsä ja odottaa pahinta.






Lääkettä ei ole toistaiseksi keksitty. Epätietoisuus kasvaa. Kansalaisoikeuksien menettämistä sairastuneille on esitetty. Tatuointiliikkeet sen sijaan avaavat lisää toimipisteitä ja hamstraavat mustaa tatuointimustetta varastoihinsa peläten sen loppuvan, mutta varautuvat myös joukkoparantumiseen hankkimalla lisää tatuointien poistoon tarkoitettuja lasereita.
Vastarintaliike on aloittanut toimintansa, ja lupaa iskeä tautia tahallisesti levittäviä vastaan näiden omilla keinoilla.

Toivomme tartunnan saaneille pikaista paranemista ja paluuta yhteiskunnan jäseniksi.
Kuvat Google

torstai 2. joulukuuta 2010

Joululahja-ideoita

Onko vaikea keksiä joululahjaa ihmisille, joilla on jo kaikkea?

Ei hätää, kaupoissa on tänä vuonna vaikka mitä kivoja, ja erittäin hyödyllisiä, laitteita.

Clas Ohlson tarjoaa mm:



Sushin rullauskone. Ja huomaa, tällä hoituu kätevästi myös kääryleet! Ensi jouluksi luvassa Hello Kitty -kuvioisena.

Toisena vaihtoehtona kaikkien uusavuttomien pelastaja, OMENASORVI! Tämä sitten kunniapaikalle keittiönpöydälle, niin kaikki varmasti näkee, että meillä ei millään hedelmäveitsillä omppuja kuorita. Kekseliäs perheenemäntähän kuorii tällä myös perunat ja viinirypäleet koko poppoolle.

Jos nää oli liian rahvaanomaisia, niin Bauhausin kuvastosta löytyi mm. led-valoin varustettu skumppacooleri, 129 euroo.

Hauskaa shoppailua. Muistakaa ne Pandan suklaarasiat kaikille!

Peeptoe-kengät

Kyseessä on siis naisten kengät, yleensä korkokengät, jotka ovat kärjestä, eli varpaista avoimet.

Ja ne on ihan kauheet! Ensinnäkin, koron takia varpaat tunkee rumasti ulos siitä kärjestä. Ja niiden kanssa ei voi käyttää sukkiksia, koska sehän nyt kumoaa ihan täysin sen varpaiden esittelyn, kun sieltä näkyykin sukkisten saumat JA ne litistyneet varpaat. Ja koska niiden kanssa ei voi käyttää sukkiksia, niin niitä voi käyttää ehkä kuukauden ajan vuodessa.

Miks näitä on niin paljon myynnissä?! Monet kengät ois ihan hienot, jos ne ois viitsitty valmistaa loppuun saakka.