lauantai 27. helmikuuta 2010

Hätäilijät junassa

Kun VR:n omista sekoiluista on nyt jo valitettu ihan joka puolella ni ehkä meiän ei enää tarvii keskittyy raivoomaan siitä.

Sitä vastoin ärsyttää aivan jumalattomasti ihmiset, jotka junassa nousee noin 45 minuuttia ennen määränpäätään seisomaan siihen käytävälle ja huitoo takit päälle ja töröttää siinä pahalta haisten ihmisten nenän edessä, että nyt varmasti ehtii sit ulos sieltä junasta oikeella asemalla.

Ja vielä jotenkuten ymmärtää, että panikoi, ehtiikö jäädä jollain pienellä maitolaiturilla, mutta kun sama tapahtuu myös junissa, joissa päätepysäkkinä on Helsinki! Luuleeko ihmiset tosiaan, että jos ei aivan helvetin kyytiä ryntää jossain Hyvinkään kohdalla keskelle käytävää, ni saattaa olla että se juna jatkaaki Helsingistä asemarakennuksen läpi Suomenlahteen asti?

torstai 25. helmikuuta 2010

F-Securen JÄRKYTTÄVÄ mainos

Se on nyt kaikilla sivustoilla, missä käyn! Hesarin nettisivuilla ja Huutonetissä, näin muutaman mainitakseni.

Jos ette onneksenne oo vielä nähny tätä aikamme järkyttävintä nettimainosta, niin voin kertoo, että siitä saa päänsäryn, epilepsiakohtauksen vaikka ei epilepsiaa sairastaiskaan, oksetusolon ja hullun raivon päälle. Tekis mieli repii silmät irti ja ralloo niiden päälle.

Mulla on vaan kaks kysymystä. Miksei ne jo saatana poista sitä kidutusruutua? Ja kuka on onnistunu saamaan rahaa siitä, että on piripäissään tehny ton paskan?

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Indie-hipstersit

Vai mitä nää oliot nyt oikeen on, ketkä on vallottanu ihan koko kaupungin. Mihinkään ei voi mennä, ilman, että nää pellet on jo kansottanu koko paikan.

Miten ne voi kuvitella olevansa jotenkin erikoisia ja underground (Mitä vittua? Opetelkaa suomea!) käyttämällä pillifarkkuja ja ruutu- ja raitapaitoja, joita myydään ihan jokaisessa nuortenvaatekaupassa.

Ja heittäkää nyt jo ne feikkinörttilasit helvettiin. Eiks neki ollu ja menny jo viime vuonna.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Lounas

Missä vaiheessa kävi niin, että syöminen muuttui lounaaksi?

Enää ei kysytä kaverilta, että "mennäänkö syömään?" vaan paljon trendikkäämpää on kysyä, että "mennäänkö lounaalle?"

Mitä helvettiä sitä pitää moisten asioiden kanssa sievistellä? Eikö molemmat termit kuitenki sitä meinaa, että johonkin ravintolaan mennään tunkemaan apetta lärviin?

Ja vielä kun tämän lounaan on oppinut joten kuten ymmärtämään, niin totaalinen perseen repeäminen on edessä, kun puhelimeen pamahtaa viesti: "Mennäänkö brunssille?"

tiistai 16. helmikuuta 2010

Urheilijat

Tänä aamuna avasin telkkarin ja siellä urheilu-uutisissa joku pikaluistelija ITKI haastattelussa huonoa sijoitustaan olympialaisissa!

Kyllä taas kiehahti! Pitää mennä telkkariin märisemään huonoa sijotusta jossain pilipalikilpailuissa!

Muutenkin, yks turhimmista ammattiryhmistä on urheilijat, nuo aktiiviuransa jälkeen yhteiskunnan turhat elätit. Pelleilee aikansa, eli johonki 25-vuotiaaks asti jonkun naurettavan lajin parissa ja sit loppuu ura johonki kömmähdykseen. Sitten sitä huomataan, että oho, ei ollutkaan mitään muuta ammattia ja peruskoulun ensimmäinen luokkakin jäi aikoinaan kesken. Aina voi kyllä onneks mennä johonkin jogurttimainokseen tai muuhun paskaan.

Ja sitä paitsi, kuka edes oikeesti jaksaa kattoa jotain luistelua?

maanantai 15. helmikuuta 2010

Irtokarkit

Ruokakaupoissa on aina ihan saatanan pahoja irtiksiä. Jotain paskoja candy kingin feikkejä. Ja sit samoja karkkeja on viidessä eri laatikossa, ja näin saadat tyhmät ihmiset luulemaan, että onpas paljon valinnanvaraa.

Miten voi olla niin vaikeeta hommata sinnekin jotain samanlaisia karkkeja kuin leffavuokraamoissa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Journalismin helmiä, osa 78425

Noniin, eiköhän mennä suoraan asiaan sen enempää pohjustelematta. Tällaset raivot alkaa olla jo niin meitä, ettei tässä mitään selittelyjä tarvita.

Laatulehti Ilta-Sanomat on kirjoittanut "uutisen" otsikolla "Googlen Street View paljasti heti nipun noloja tilanteita Suomessa".

Nolot tilanteet olivat mm. mies pornokaupan edustalla, sammuneita spurguja ja pidätetty mies poliisiauton kyydissä.

Missäköhän maassa tää jutun kirjottanut toimittaja oikein asuu, kun mainitut tilanteet on niin hirveän noloja. Varsinkin kun kuvissa olevien henkilöiden naamat on tottakai sutattu. Harvoin spurgut kauheesti häpeilee sitä, että ottaa nokkaunet puiston penkillä. Ja jos jollain on pokkaa mennä keskellä päivää fillarilla poksukauppaan, niin tuskin hän on sitä kauheasti häpeillyt tai häpeää jatkossakaan.

Noloa tässä jutussa on vaan se, että toimittaja ei oo löytänyt mitään oikeasti hauskoja tai noloja kuvia, vaikka on pitänyt heti saada joku uutinen tästäkin asiasta veistettyä.

maanantai 8. helmikuuta 2010

TV-realismia

Mua ärsyttää toistuvat epäloogisuudet tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Esimerkiksi se, että naisilla on aina meikkiä naamassa kun ne nukkuu ja herää. Ja hiukset on aina nukkumisen jälkeen sellaset isot ja pörröset ja silmät isot. Voin kertoo, et mun hiukset on ainakin aamulla ihan littanat ja hyvä jos silmät saa auki.

Sit autolle löytyy aina parkkipaikka kätevästi just sen rakennuksen edestä, minne on menossa. Et ei tarvii niinkun puolta tuntia pyöriä ja ettii vapaata paikkaa, vaan että pääsis kotiin.

Kännissäkin ihmiset on aina kuitenkin hyvännäkösiä. Ei oo oksennusta hiuksissa tai meikit poskilla. Korkeintaan ripsarit taidokkaasti pikkasen levinny, mut silleen vaan, että näyttää ihan nätiltä.

Raskaana olevilla naisilla kasvaa aina vain maha, ei mikään muu. Ja ne liikkuu ihan ku se maha ei painais tai olis tiellä ollenkaan.

Kenelläkään ei oo ikinä vessahätä, vaikka ne jois kuinka paljon tahansa limuu tai kahvia.

Jos joku on sairas, niin se on vaan vähän kalpea, mutta muuten ihan nätti naamasta.

Jos joku on itkenyt silmät päästään, niin sillä on taas hiukset söpösti sotkussa ja ripsarit vähän levinny. Ei mitään punasia tihrusilmiä, punasta nenää ja turvonnutta naamaa.

Näitä riittäis...

lauantai 6. helmikuuta 2010

Toimittajat, taas

Hesarin nettisivuilta lainattua: "Parikymppistä nuorukaista hakattiin Bilteman parkkipaikalla päähän."

On saattanu vähän sattua.

torstai 4. helmikuuta 2010

Farkut

Miksi ihmeessä niiden pitää aina venyä käytössä ihan lörpöiksi. Varsinkin silloin kun haluaa, että ne on tiukat ja istuvat. Kerran ehtii käyttää, niin jo ne roikkuu päällä.

Tiedän kyllä, että kuuluu aina ostaa ennemmin vähän liian kireät kuin just sopivat farkut. Mutta sit ku ostaa sellaset vähän snadit, niin käyttämättähän ne jää. Koska ne on liian pienet ja puristaa ja ahdistaa.

Ja nykyään vaatekaupoissa kysytäänki kassalla aina, että ostithan tarpeeks pienen koon, ku nää venyy käytössä. Siinä on sit kiva lähtee ostoskassi kädessä vittuuntuneena siihen, et ainiin, ei nää enää huomenna oo niin hyvät ku äsken sovittaessa.

Doppelgänger

Okei, olihan se hauska idea alkuun, että laitetaan Facebookin profiilikuvaksi sellaisen julkkiksen kuva, jonka näköiseksi joku sinua on joskus sanonut.

Mutta nyt vaikuttaa siltä, että moni on alkanu kuvitella itestään vähän liikoja. Vai kuinka montaa meistä sanotaan lähes päivittäin esim. Brad Pittin, Matt Damonin, Marilyn Monroen, Scarlet Johanssonin ynnä muiden kuitenkin ulkonäöllisesti edustavien julkkisten näköiseksi?

Eiköhän nyt ole aika moni lykännyt epätoivosena Googleen jotain julkkiksia, joilla sattuu olemaan samanväriset hiukset ja sen jälkeen ajatellu, että "Kyllä mä varmaan tolta näytän!! On joku ehkä joskus saattanu sanoaki mulle siitä!!"

Pfff, toiveajattelua.

maanantai 1. helmikuuta 2010