Korkeelle

Mä en oo oikeen ikinä käsittänyt, että miks aina pitää päästä kauheen ylös.

Matkakohteissa on yleensä aina joku torni tai hökkeli, joka on maailman/tän kaupungin/kylän korkein . Ja sinne ihan huipulle on sit mentävä. Ja otettava kuvia.

MIKSI??!!??

Oon tottakai ite käynyt just näissä tv-torneissa ja eiffeleissä. Ku "pitää". Ja ottanu ne saatanan kuvat. Mut en mä vielkään ymmärrä, et mikä siinä on hienoo, että sieltä näkee kauas. Ja paljon pikkuruisia taloja. Ja näkee nyt et minkä kokonen tää kaupunki oikein on. Näillä tekee!

Ku on jonottanu, maksanu pääsylipusta, jonottanu hissiin, jonottanu siihen kaiteelle, ni sieltä haluu vaan alas helvetin kyytiä.

Alan myymään pääsylippuja meiän talon katolle. Sielt näkee Lintsin.

ló}4]dvSiI#q

Tuntuu lievältä vittuilulta, kun se spamminestokoodi, joka pitäis kirjottaa, et saa rekisteröidyttyy jonneki tms., näyttää lähinnä marsun oksennukselta.

Ja ku se sana, joka on aallotettu, yliviivailtu ja blurrattu on kaiken lisäks jokus scholgsternschweine, niin siinäpähän tavaat. Haluatko uuden sanan? No kyllä kiitos. Tässä ole hyvä: k%l3¤jdpi!ii#.

Hannuhanhet

Miten voikin olla, et on sellasia ihmisiä, jotka ei paljo mistään stressaile, senkun porskuttaa vaan. Ja kaikki sujuu ku discotanssi Åke Blomqvistilta.

Sit vituttaa viel enemmän, et ne ketkä oikeesti yrittää ja miettii ja järkevöi asioita, saa taputuksen selkään.