maanantai 13. joulukuuta 2010

Piparit

Myönnetään nyt ihan aluks kaikki tää fakta, et piparit on pahoja. Ihan mauttomia kuivia jauhokasoja. Jauhoja ja siirappia ja jotain epämääräsiä mausteita, tosi herkullista. Piparit oli tosi ylellinen ja hyvä herkku sillon kun makaroonilaatikkokin oli vielä juhlaruokaa. Nykyään kun on kaikkee mahdollista sokeri-rasvamässyä, niin ei niillä pipareilla oikeesti tee enää mitään.

Ja joku piparkakkutalon vääntäminen, ihan mielipuolista. Eka sä taistelet, että saat ne seinät pysymään pystyssä ja savupiipun sopimaan paikalleen. Ja aina joku seinä hajoo. Sit vaikka on kuinka hienot visiot koristelusta (joka on ainut järkevä homma koko touhussa, karkit siis), niin ihan karsee tönöhän siitä tulee, pursotukset menee minne sattuu ja pastillit valuu katosta. Sit sitä pitää katella kuukauden ajan, kun niitä karkkejakaan ei saa muka syödä. Kuka sitä nyt enää sit pölyyntyneenä ja pehmenneenä syö. Ja aina joku on kuitenki ehtiny jo napsia ne ranskanpastillit.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Itsarijuhlien noloimmat

Mistäs sitä aloittais..

No, Umayya Abu-Hanna (joo, piti tarkistaa oikeinkirjotus) ja törkeyden huippu. Puvussa siis kuva nee- tummaihoisesta lapsesta (hänen tyttärensä, selvisi myöhemmin). Tää pisti jo vähän mietityttää, että mitäs tekemistä tolla skidillä on Suomen itsenäisyyden kanssa. Mutta, puvussa oli myös "maisema kotiseudulta Israelista ja kuva moskeijasta". Edelleen, hienoa arvostusta veteraaneja ja Suomen itsenäisyyspäivää kohtaan mainostaa omia periaatteitaan noin näkyvästi. Ens vuonna sit kaikki vaan printtaamaan kuva lapsensa nassusta juhlakolttuun niinku joulukortteihin konsanaan. Ja perseen kohdalle vaikka Venäjän lippu tai ortodoksinen risti.

Paleface oli kova jätkä ja kruisaili punaista mattoa tennareissa. Tarkemmin sanottuna Adidaksen häikäisevän valkoisissa, varmaan suoraan kenkälaatikosta napatuista tennareissaan. Aina hienoa, kun joku vähän säväyttää (korrektisti, huom. Abu-Hanna!). Paleface oli todennut, että "Halusin tulla tasavertaisesti molempiin juhliin samoissa kengissä", viitaten siis Heikki Hurstin Köyhien linnanjuhliin. Joidenkin mielestä on ehkä törkeää tulla Linnan juhliin tennareissa, mutta kyllä mä ottaisin enemmän itteeni, jos oisin siel Köyhien linnanjuhlassa ja joku tulee sinne brassaileen Adidaksissaan. Ei köyhillä oo varaa Adidaksiin. Hyvä jos edes Adibaksiin.

Noo, jatketaan. Krista Kosonen. Hän on siis sanonut, että Linnanjuhliin käytettävät rahat pitäisi ennemmin antaa asunnottomille. Jos tällasia mielipiteitä laukoo, niin sillon vois vaikka itse jättäytyä pois kekkereistä, ja lahjoittaa edes ne omaan koristautumiseen käytetyt rahat vaikka just niille asunnottomille. Kososen mielipiteessä itsessään ei toki ollut mitään vikaa, mutta uskottavuutta sanomalta vähän vie, että hän itse päätti kuitenkin lähteä linnaan pönöttämään. Mäkin meen ehkä seuraaville kaverin synttärikekkereille huuteleen, että mitä vittua sä oot näitä kakkuja ostanu, ku tossa metriksellä oli pari spurgua ihan kusisissa vaatteissa, oisit ostanu niille uudet housut.

Lähteet: hs.fi

perjantai 3. joulukuuta 2010

Viiksifanitus

Kaikki alkoi huomaamatta ja vaarattomasti. Blogeissa ja muutamilla erikoisuudentavoittelijoilla alkoi näkyä viiksikoruja.



Ajateltiin, että, no, kaikkea aikansa, kohta tämäkin villitys laantuu. Ilmiön esiintyminen erityisesti hipsterien joukossa oli omiaan lieventävään epäilevän kansan pelkoja: "Nehän nyt keksii kaikkea kummaa, onneksi liikkuvat omissa porukoissaan".
Kukaan ei kuitenkaan osannut arvata, että homma lähtisi pian käsistä. Alkoi ilmestyä oheisrekvisiittaa. Viiksimukeja, viiksilaseja... Kaduilla kuultiin puhuttavan jopa viiksibileistä.

Tässä vaiheessa alkoi hermostuttaa. Miten tämä on mahdollista, mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee? Kun näin ensimmäisen kerran viikset tatuoituna sormeen, toivoin, että näiden sairastuneiden läheiset olisivat tarpeeksi huolehtivaisia toimittamaan heidät pakkohoitoon.


Mutta viiksitatuoinnit levisivät kuin rutto. Enää ei ollut mitään tehtävissä. Saattoi vain sulkea silmänsä ja odottaa pahinta.






Lääkettä ei ole toistaiseksi keksitty. Epätietoisuus kasvaa. Kansalaisoikeuksien menettämistä sairastuneille on esitetty. Tatuointiliikkeet sen sijaan avaavat lisää toimipisteitä ja hamstraavat mustaa tatuointimustetta varastoihinsa peläten sen loppuvan, mutta varautuvat myös joukkoparantumiseen hankkimalla lisää tatuointien poistoon tarkoitettuja lasereita.
Vastarintaliike on aloittanut toimintansa, ja lupaa iskeä tautia tahallisesti levittäviä vastaan näiden omilla keinoilla.

Toivomme tartunnan saaneille pikaista paranemista ja paluuta yhteiskunnan jäseniksi.
Kuvat Google

torstai 2. joulukuuta 2010

Joululahja-ideoita

Onko vaikea keksiä joululahjaa ihmisille, joilla on jo kaikkea?

Ei hätää, kaupoissa on tänä vuonna vaikka mitä kivoja, ja erittäin hyödyllisiä, laitteita.

Clas Ohlson tarjoaa mm:



Sushin rullauskone. Ja huomaa, tällä hoituu kätevästi myös kääryleet! Ensi jouluksi luvassa Hello Kitty -kuvioisena.

Toisena vaihtoehtona kaikkien uusavuttomien pelastaja, OMENASORVI! Tämä sitten kunniapaikalle keittiönpöydälle, niin kaikki varmasti näkee, että meillä ei millään hedelmäveitsillä omppuja kuorita. Kekseliäs perheenemäntähän kuorii tällä myös perunat ja viinirypäleet koko poppoolle.

Jos nää oli liian rahvaanomaisia, niin Bauhausin kuvastosta löytyi mm. led-valoin varustettu skumppacooleri, 129 euroo.

Hauskaa shoppailua. Muistakaa ne Pandan suklaarasiat kaikille!

Peeptoe-kengät

Kyseessä on siis naisten kengät, yleensä korkokengät, jotka ovat kärjestä, eli varpaista avoimet.

Ja ne on ihan kauheet! Ensinnäkin, koron takia varpaat tunkee rumasti ulos siitä kärjestä. Ja niiden kanssa ei voi käyttää sukkiksia, koska sehän nyt kumoaa ihan täysin sen varpaiden esittelyn, kun sieltä näkyykin sukkisten saumat JA ne litistyneet varpaat. Ja koska niiden kanssa ei voi käyttää sukkiksia, niin niitä voi käyttää ehkä kuukauden ajan vuodessa.

Miks näitä on niin paljon myynnissä?! Monet kengät ois ihan hienot, jos ne ois viitsitty valmistaa loppuun saakka.

tiistai 30. marraskuuta 2010

BB-turhakkeet

"No toivon, että tästä nyt poikis työtarjouksia ja juontokeikkoja".

Näinhän sitä voi aina toivoa, mutta todellisuus on toisin. Onneksi näiden semi-tyrkkyjen toilailuja ei juurikaan yleisö enää jaksa katsella/lukea.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Hää- ja vauvakuvat

On joo ihan kiva mennä naimisiin tai saada lapsi ja laittaa sitten niitä kivoja kuvia kaikkien nähtäväksi Facebookiin.

Mutta mikä vaivaa näitä ihmisiä, joiden pitää tuoda oma itsensä näkyville kommentoimalla itsestäänselvyyksiä kuvien alle?

"Näytät ihanan onnelliselta!" ja "Oot kaunis!". Ihanko totta? Moni vissiin yrittää näyttää lähinnä kuolleelta lampaalta omissa häissään tuhannen euron kampaajan ja kosmetologin ja muun hässäkän jälkeen.

Sama pätee lapsiin. Aina on oltava kommentoimassa että "Ootte niin onnellisen näkösiä". Tuliko jolleki yllätyksenä, että (toivotun) lapsen syntymän jälkeen ei näytäkään siltä, että tekis mieli tappaa kaikki?

Kai siinä pohjalla on se, että ehkä tämä kehujen saaja joskus tulee minuakin kehumaan vastapalvelukseksi. Ja sit on kivaa.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Koirien vanhemmat

En ihan ymmärrä, että miks jotkut haluu kutsua itseään koiran isäksi tai äidiksi.

Jotenkin voin vielä hyväksyä sen, että lemmikin ajatellaan olevan perheenjäsen, mutta hei, johonkin sen rajan vois vetää.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lounas

Joo, kuulostaahan se paljon hienommalta sanoa menevänsä "lounaalle" kuin menevänsä "syömään".

Mutta onhan se myös helvetin ärsyttävää. Pitääkö sitä niinkin arkisessa asiassa hienostella kuin ruuan mättämisessä naamaansa?

Tacot

Hei haloo! Siis eihän niitä voi syödä mitenkään. Ekan kerran ku purasee, niin koko kuori menee palasiks ja täytteet on sylissä. Vähän sama idea kuin että pizza pitäis syödä niin, että sitä roikottaa ilmassa yhestä reunasta ja siitä sit haukkailee.

torstai 28. lokakuuta 2010

Kopiokoneet

Kopiokoneissa on aina jotain vikaa. Samoin tulostimissa.

Useimmiten se vika on vielä sellanen, että kone itekään ei tiedä, mikä siinä on pielessä.

Kaikki koneet on aina myös erilaisia, niin että jos yhtä osais käyttää kaikista vikailmotuksista huolimatta, niin joku toinen rakkine on täys mysteeri.

Paperi nyt ainakin loppuu just sillon kun ite tulostaa/kopsaa jotain. Ja minne sitäki pitäis tunkee ja miten päin?

tiistai 19. lokakuuta 2010

Keskustelupalstat

Aika hyvää viihdettä on lueskella erilaisia keskustelupalsoja ja foorumeita. Melkein parasta on, kun siellä alkaa joku muutaman ihmisen välinen väittely tai sattuu muita väärinkäsityksiä. Ja loka lentää. Ihan ku kattois oikeeta sanaharkkaa vierestä, sillä erotuksella, että sitä ei tarvii seurata yhtään pidempään ku ei jaksa. Tai voi skipata tylsimmät kohdat.

Toki sit näitä lueskellessa pitää sietää tahallaan provosoijia. Ja vielä pahempi, niitä jotka tällasista huuliveikoista provosoituu ja alkaa paasata ihan tosissaan. Ja niitä, jotka on aina naputtamassa jostain täysin asiaankuulumattomasta. Ja sit satoja, jotka kaikki korjaa samaa, yhden kommentoijan esittämää virheellistä väittämää. Tai muuten vaan toistelee samaa asiaa.

Oikeestaan mulla meinaa mennä hermot aina kun erehdyn lukeen keskustelupalstoja. Mut ku on välillä tylsää.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Homoilta

No niin. Tästä aiheesta on nyt vouhkattu niin paljon meediassa, että pakkohan se on Raivoojienkin sanoa pari helvetin valittua sanaa.

Nyt on jokainen taulapää huomannut, että HEI, onpa hauskaa erota kirkosta, kun muutkin! Lehdistö rummuttaa jatkuvalla syötöllä lukuja, kuinka moni on eronnut ja ääliöt saavat vettä myllyyn.

Kirkossa on vatvottu näitä samoja homo-ongelmia viimeiset parituhatta vuotta. Nyt ei kuitenkaan tarvitse olla mitään tietoja historiasta tai omia ajatuksia päässä. Riittää, kun on katsonut yhden keskustelun ja sit ollaan niin saatanan tietäväisiä ja riehutaan ihmisoikeuksista.

Jokainen vähänkin järkevä ihminen sen sijaan eroaa kirkosta/pysyy jäsenenä kenties useampien argumenttien takia, ei pelkästään yhden tv:n homokeskustelun takia, jossa meni täysin sekaisin, kuka oikeastaan edustaa kirkkoa ja kuka ei.

Päivi Räsäsellä ei käsittääkseni mielipiteineen ole tekemistä kirkon kanssa, mutta vaikuttaa vähän siltä, että moni idiootti kuvittelee Räsäsen olevan vähintään arkkipiispa ja hänen vikansa on kaikki ihmisten eriarvoistaminen.

Nää samaiset heräte-eroajat luultavasti huomaa joskus ensi kesänä, että kyllä kirkkohäät oliski kivat ku ne on muotia ja kaikilla muillaki on! Ja sitten liitytään takasin tähän harrastekerhoon.

Kuten Kummeli asian ilmaisi jo 90-luvulla: joko mennään ulos tai pysytään sisällä, mutta EI RAMPATA!

torstai 30. syyskuuta 2010

Jäätelö

Miks irtojäätelö on aina paremman makusta kun saman"makuinen" kaupassa myytävä litran paketti? Kaupan jäätelöt maistuu lähinnä muoville. Oisko se nyt niin paha homma laittaa ihan normimyyntiin niitä irtojätskejä. Ei niitä kukaan muutenkaan osta jätskikiskoista niillä törkeillä hinnoilla.

Ja miks mansikkajäätelö maistuu enemmän oksennukselle kuin mansikalle?

maanantai 27. syyskuuta 2010

Kuntopäivitykset

Eräs aikamme ilmiöistä näyttää olevan se, että kuntoilua harrastetaan oman ilon sijaan siksi, että voisi kehua muille, kuinka reipas sitä onkaan.

Kuinka monta kertaa olemme saaneetkaan lukea Facebookista kuinka "X X kävi salilla, nyt on lihakset jumissa :)" tai "X X ja 5,29km lenkki vesisateessa :)))" tai "X X kävi uimassa viidennen kerran tänään!". Ohhoh, kylläpä hän on hyvä ihminen!

Uusimpana on tämä Heiaheia.com, jonka kautta voi kivasti vilauttaa Facebookiin kaiken kansan nähtäville tarkka aika, kuinka kauan siellä salilla on tullut rehkittyä. Eikä haittaa, vaikka puolet salilla vietetystä ajasta tuhlaantuikin perseellään istumiseen ja naapurin kanssa lässyttämiseen. Facebookissa näyttää hyvältä, kun pääsee mainostamaan, että kuntosalilla tuli kulutettua 1,5 tuntia!

Ihan oikeesti nyt. Uskon, että 99% ihmisistä ei kiinnosta paskan vertaa, missä juuri sinä sitä persettäsi käyt veivaamassa. Ahkeran kuntoilun tulokset kyllä näkee kropassa ilman, että niitä pitää verkossa mainostaa.

Ei ne puheet, vaan ne teot.

torstai 23. syyskuuta 2010

Yksi lensi yli Marin pesän

Mari Perankosken uusi sketsi-talk-show-piilokamera -ohjelma on ihan kiva uutuus. Jotkut sketsit ja jekut on oikeesti uusia ja hauskoja. Mut jotkut niistä taas on sitä samaa paskaa, jota on tehty niin telkkarissa kuin kotivideoillekin.

Pahinta on kuitenkin se kun vierasta "rillatessa" Mari itse räkättää kovimpaan ääneen ihan kamalaa tekonaurua. Ja muutenkin lähes kaikissa klipeissä jossakin roolissa ollessaan tämä sketsinäyttelijä nauraa itse. Oisko sit vaikka voinu kuvata sen uudestaan tai ainakin leikata ne repeemiset pois.

Ekassa jaksossa mentiin myös aika matalalta vedätettäessä BB-Hennaa. Myötähäpeää joutu kokeen Leuka-Hennaa kohtaan, joka ei tajua olevansa siellä vaan, jotta olis joku jolle nauraa. Mutta eniten hävetti kun ohjelman tekijät ei sit viittinyt keksii ketään muuta narutettavaa kun ehkä suomen tyhmimmän "julkkiksen". Joka ei edes itse tajua omaa hölmöyttään ihan täysin, ja on juuri siksi niin naurettava.

Tokassa jaksossa pääosassa olivat Mari Perankosken tissit.

Kas näin. Mielestäni hieman mautonta. Varsinki ku noi on niin tekemällä tehty. Vai oliks tääki joku vitsisketsiparodia?

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Varo! Älä käytä omia aivojasi!

Iltasanomat on taas väläyttänyt kansan, erityisesti vanhempien tietoisuuteen tällasen seikan, että äitiyspakkaukksessa jaettu lasten toppahaalari on otsikon mukaan ihan vaarallinen vaate. "Lahkeen suissa olevat lenkit on ommeltu umpeen silmukaksi, joka voi jäädä jonnekin kiinni."

Otsikon nähtyäni ajattelin, että nyt on taas löydetty vaatteista jotain myrkkyjä yli sallittujen rajojen. Mut ei! Ku hei täs haalaris on nyt tällanen juttu et lenksut on umpinaiset. Et ku pyörittelette niitä vauvojanne jossain metallikoukkujen keskellä, niin saattaa jäädä pikkunen toppiksistaan siihen kiinni ja vaikka kuristuu.

"Kelan mukaan lahkeiden kumilenkit eivät ole aiheuttaneet kenellekään vaaraa." No oho! On se kumma, että kukaan ei oo päästänyt lastaan putoomaan sen takia, että haalarin lahje on jäänyt jumiin.

Kaikissa lasten vaatteissa, jossa yleensä on kumilenkit, niin ne on toiselta puolelta kiinni napilla. Siellä lahkeen sisäpuolella. Se ei helposti anna periksi, ja on tosi vittumainen irrottaa. Et ei sitäkään ihan kiiressä tehdä.

Ja kaiken huipuks EU-standarissa nää umpinaiset kumilenkit on määritelty vaaralliseks (IS:n mukaan). Oikeesti?! Kai se nyt on vaarallista juosta hammasharja suussa tai sakset kädessä. Hammasharjat nyt ainakin heti kieltoon!

lauantai 18. syyskuuta 2010

Moccamaster

Nyt suuttuu moni.

Mä en ymmärrä, että miten se mokkamasteri muka on paras.

Ei todellakaan ole!

Kallis se kyllä on. Ja ilmeisen hyvin brändätty.

Kaikilla vanhoilla ihmisillä on Moccamaster. Korjaan, kaikilla keski-ikäisillä on mokkis. Koska vanhukset on yleensä aika pihejä, eikä pistä lanttejaan mihinkään turhaan, vaan ostaa halvimman kahvinkeittimen tarkkarista. Koska sama lopputuloshan siinä kuitenkin on! Kerrankin ne on oikeessa.

Siks oonkin ollut aika yllättynyt, kun monilla nuorillakin alkaa olla Moccamastereita. Onks se joku merkki, että tässä ollaan nyt asetuttu aloilleen ja hyvin menee. Vai onks se vaan joululahja, vanhemmila tietty.

Lenkillä

Välillä on ihan kiva esittää urheilullista ja lähtee lenkkareissa kirmaileen muiden spurttailijoiden joukkoon.

Sit ku on vähän aikaa hölkäilly, niin alkaa jalkoja ja kylkiä kutittaa ihan saatanasti. Ihan sama mitkä kuteet ois päällä, niin kutittaa. Se on kauheeta! Sit ei voi ees raapi, kun näyttää siltä et ois joku syyhy. Vihaan koko lenkkeilyä, oikeestaan.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Unettomuus

Joskus toivoin, että mulla olis unettomuutta, koska sithän vois tehä vaikka mitä kun ois enemmän aikaa. Alottaa kaikkii harrastuksii, siivoilla ja puuhastella. Laittaa ne valokuvat albumeihin.

Mut en sit tajunnu, et jos ei saa nukuttua, niin on koko ajan ihan saatanan väsynyt. Eikä saa ees sitä vähää tehtyä, mitä muuten. Ja on aika rasittavaa kierii sängyssä neljä tuntia ja ahdistuu vaan lisää entisestään, kun ei uni tuu.

Ja sit aamul ei pääse millään ylös. Päiväunille kyllä vois nukahtaa millon vaan, mutta sit kun tulee ilta, niin jotenkin ei enää nukuttakaan. Ja lopulta keskellä yötä kyllä jo väsyttää, mutta ei vaan nukahda.

Voiks peruu?

perjantai 10. syyskuuta 2010

Minä minä

Eilen illalla oli ratikat aika täynnä, kun täällä heltsinkissä oli ilotulituksen ässämmät. Hirveen jännää ilmiötä pääsi todistamaan. Ratikka on ihan täys ja silti "tää on täynnä" -huomautuksista välittämättä pari ihmistä änkää väkisin sisällä litistäen jo valmiiks tiiviisti olevat matkustajat ihan lyttyyn. Kyllä aina yks mahtuu. Sit seuraavalla pysäkillä nää samat tunkijat ite huutelee kyytiin haluaville, että ei mahdu täynnä on, uskokaa nyt.

Miten se onkin aina niin, että kaikki kiellot ja säännöt ja rajoituksen ei koske JUST MUA, kaikkia muita kylläkin.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Astiastot

Minkä helvetin takia kaikilla pitää olla samanlaiset astiastot. Eikö suomesta oikeesti löydy muita kun paria Iittalan astiastoa, joka kelpuutetaan kaappeihin. On se nyt kumma.

torstai 2. syyskuuta 2010

Kirpputorit

Kirppareilla on monia asioita, joita en voi ymmärtää.

Ensinnäkin, ne varastetut tavarat. Kännykät ja autoradiot ym. Miten nää myyjät ei voi jäädä kiinni, kun koko pöytä on selkeesti täynnä pöllittyä kamaa.

Piraattituotteet. Ihan ku Virossa ennen vanhaan. Ja tällekään asialle ei näytä kukaan tekevät mitään.

Vaatteet. Vanhoja, kuluneita ja likaisia halpisrättejä törkeellä hinnalla. Tosin 90 prosenttia kirppareilla olevista vaatteista näyttää olevan jonkun kuolleen mummon vaatekaapista.

Alusvaatteet. Siis hyi! Kuka haluu ostaa jonkun käytettyjä alusvaatteita, varsinkin jotain ihmeen pitsihörhellyksiä. Näitä nähdessä ei vaan voi olla ajattelematta, että mitä kaikkia eritteitä tossakin on säilöttynä.

Meikit, rasvat ja hajuvedet. Samaa sarjaa edellisen kanssa. Takuulla vanhentuneita, eli täysin tehottomia.

Keräilytavarat. Eihän sieltä nyt ikinä löydä sitä mitä tarviis.

Ne hinnat. Kyyyllähän joku nyt maksaa tästä mun 30 vuotta vanhasta likasesta toppatakista 30 euroo. Tää on hirveen lämminki. Erityisesti UFF:in hinnat on jotain absurdia. Feikit bänditeepaidat 10 eurosta ylöspäin. Ne ei oo maksanut alkujaankaan niin paljoa. Täysin räjähtäneistä kengistä 30 euroa on ihan kohtuullista UFF:n mielestä. H&M:m muutaman vuoden takaisia rääsyjä saa jopa melkein yhtä halvalla ku mitä ne on maksanu alessa aikoinaan.

Hyytelö

Kuka on keksinyt, että sopivaa jälkiruokaa on hyytelö?! Siis mehusta, sokerista ja liivatteesta tehty kovettunut liisteri. Sit sitä tungetaan kakkujen päälle niin ku oltais jotain hienompiakin gurmeeee kokkeja.

Asteen pahempia on kaikenlaiset ruokaisat hyytelöt, niinku liha- tai kalahyytelöt. Oikeesti?

tiistai 31. elokuuta 2010

Siis aivan ihana ihminen

Oon usein miettinyt, että millä perusteilla joku on "siis aivan ihana ihminen". Koska näitä "siis aivan ihania ihmisiä" tuntuu olevan hirveen paljon, jos muiden juttuihin on uskominen.

Sitten kun itse saa kunnian tavata "siis aivan ihanan ihmisen", osoittautuukin tämä tapaus joko leuhkaksi, joka onnistuu aina kääntämään puheenaiheet itseensä eikä anna muille suunvuoroa, väkisin vittuilijaksi, siis sellaiseksi, jonka on pakko vittuilla kaikesta ja kaikille, koska on itse niin epävarma eikä osaa keskustella, täysin vajaaksi, jonka kanssa ei millään saa mitään järkevää keskustelua aikaiseksi tai muuten vaan oudoksi tai käsittämättömäksi tyypiksi.

No okei, myönnetään, että näistä ehkä yksi kymmenestä on loppujen lopuksi ihan kivoja tyyppejä, mutta en nyt silti menis sanomaan, että he olisivat "siis aivan ihania ihmisiä"!

Kämmentaputtajat

Oon usein nähny, kun jotkut (idioootit!) taputtaa käsiään yhteen sillein, että sormet ei koske ollenkaan toisiinsa, vaan pelkästään kämmenten keskiosat osuu yhteen.

Näyttääkö vähän tyhmältä vai ihan älyttömän vammaselta?

lauantai 28. elokuuta 2010

Patsastelijat

Ulkomailla käydessä tulee kuvattua paljon. Ja kirjoittamaton sääntö on, että aina pitä kuvata, kun näkee jossain jonkun patsaan.

Mikä läppä se on olevinaan? A.) Kukaan ei koskaan tiedä mikä/kuka se patsas on B.) Ketään ei koskaan kiinnosta katsoa niitä kuvia jälkeenpäin.

Lopetetaan siis se naurettavien patsaskuvien ottaminen. Kiitos.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kesän loppuminen

Elokuun loppu tarkoittaa suurimmalla osalla ihmisistä sitä, että koulu tai työt alkavat viimeistään nyt.

Siitä huolimatta mm. Facebookissa on nähtävillä jokavuotinen ilmiö, eli rutkuttaminen siitä, kuinka lyhyt kesä oli ja yhyy yhyy en haluu mennä kouluun/töihin.

Helvetin apinat, ettekö osaa katsoa kalenteria? Kuinka monelle se tulee vuodesta toiseen yllätyksenä, että kesä ON todellakin Suomessa vain muutaman kuukauden mittanen?

Muuttakaa valittamaan johonki Intiaan ja paahtukaa kuoliaaks.

tiistai 24. elokuuta 2010

Tölkkiruoat

Ostaako jotkut oikeesti niitä säilykemandariineja? Ne on ihan karseita. Hirveen kovaa vieraiden arvostusta on myös laittaa niitä johonkin täytekakkuun. Koristeeksi!? Nehän pilaa koko kakun.

Samoin melkein kaikki säilykehedelmät (persikoita lukuun ottamatta, ne kun on tuoreena yleensä aina saatanan kovia) on aika pepusta. Ykköspaikan saa ehdottamasti hedelmäcocktailista löytyvät banaanit. Ei oo ehkä kauheen hyvin säilyny siellä liemessä. Ja musta jotenkin tuntuu, että säilykeananas on jotain ihan eri kamaa kuin se tuore.

Minimaissintähkät on mun inhokkeja. Maistuu vaan sille suolaliemelle ja on ihan puisia.

maanantai 23. elokuuta 2010

Vino horisontti

Miten tyypit voi olla niin käsiä, ettei viitti ees suoristaa kuviaan niin, että se horisontti ei ois ihan päin helvettiä. Erityisesti jossain meri-/maisemakuvissa. Ja erityisesti kun niitä kuvia laitetaan julkaisuun blogiin tai muualle läjäpäin.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Vessapaperi

Aina kun käy baarissa tai jossain tuol kaupungilla vessassa, niin ärsyttää sama juttu joka kerta. Se vessapaperihan on sellases isos rullassa, tai sit niitä on monta pienempää rullaa päällekkäin. Ja aina se paperin pää on jossain kadoksissa. Tai kaks rullaa kolmesta on tyhjiä ja sitä viimesintä joutuu kurkotteleen sieltä muovihommelin sisuksista. Sitä yrittää ollaa koskematta siihen ällöön rullatelineeseen (koska ihmiset koskee siihen tietty aina likasilla käsillä). Siinä sit joutuu pyöritteleen pari minuuttia sitä rullaa. Se on oikeesti raivostuttavaa.

Tai entäs jos se paperi on loppu, eikä oo muistanut tarkistaa asiaa vessaan mennessä.

Miehet ei ehkä joudu kokeen tätä kärsimystä niin usein, koska ne ei kuulemma käytä paperii kun käy pissalla. YÄK!

perjantai 20. elokuuta 2010

Aloittajat

Jos alottaa vaikka jonkun uuden liikuntaharrastuksen, niin olis ihan kohtuullista, että ei heti päätöksen tehtyään hehkuttais sen uuden harrastuksen ihanuutta. Että kuinka on viimeinkin löytänyt oman lajinsa ja siitä tulee niin hyvä fiilis ja kyl on nyt lihakset kipeenä ja ei malta odottaa seuraavaa kertaa. Parin viikon lesotuksen ja fiilistelyn jälkeen asiasta yhtäkkiä vaietaankin ihan täysin. Jos siitä kysyy, niin vastaus on jotain epämääräistä ajanpuutteesta tai tarkkaan mietitty selitys, kuinka ei polvet kestänyt sitä tai lääkäri määräsi lopettaa. Just.

Sama on esim säästämisen ja laihdutuksen aloittamisen kanssa.

Ei mua haittaa ollenkaan et ihmiset alottaa uusia juttuja. Mut sen meuhkauksen ja muille tuputtamisen vois jättää väliin. Tai alottaa sen edes siinä vaiheessa, kun on oikeesti tehnyt jotain asiaa pidempään kun viikon.

torstai 19. elokuuta 2010

Muotikuvat ja aikakauslehdet

Naisille suunnatuissa aikakauslehdissä on usein lehden keskiosassa muotikuvia. Näissä "muoti"otoksissa mallit vääntelehtii luonnottomissa asennoissa friikit rätit päällään mitä absurdeimmassa ympäristössä.

Ainakin suomalaisia lehtiä lukiessa kyseiset kuvat ei kauheasti innosta. Vaatteet on jotain ihan käsittämättömiä rääsyjä, joita kukaan ei todellakaan voi käyttää normaalissa elämässä. Niistä onkin vissiin tarkoitus saada vaan inspiraatiota, mutta kun ne on ihan kauheita. Eikä kuvat siitä parane vaikka malli seisois tyhjässä teurastamossa ja näyttää siltä kuin ois saanu potkun mahaan.

Se on sit hirveen kiva maksaa kuvien aiheuttamasta myötähäpeän tunteesta. 7,80 kiitos. Suomalaisissa lehdissä kun alkaa nykyään olla melkein vaan näitä kuvia ja mainoksia. Koko läpyskän lukee hetkessä ja "artikkelit" on muutenkin tiivistelmiä jostain itsehoito-oppaista ja psykologian kurssikirjoista. Pari ruokaohjetta ja kuvakollaasi uusista trendeistä ja se on siinä. Ketkä näitä lehtiä oikein ees tekee? Muutenkin tuntuu, että suurin osa kirjottajista ja haastateltavista on toimittajan omia kavereita.

tiistai 17. elokuuta 2010

Tanssii tähtien (?) kanssa

No nyt ne on julkistettu! Eli "yllätysnimet", jotka taas pyörivät telkkarissa ammattitanssijoiden kanssa koko helvetin syksyn.

Ensinnäkin, kuka tota paskaa jaksaa edelleen katsoa ja toiseksi, kuka noista nimistä yllätty?

B-luokan väkeä, joista on tähteys aika kaukana. Ei kai suurimmalla osalla tän ohjelman kilpailijoista muuta tekemistä oliskaan.

Koko tää väsähtänyt ohjelmaformaatti tuntuu jälleen kerran etenkin Suomessa vielä väsyneemmältä, koska eihän täällä mitään tähtiä edes ole.

En yllättyis, jos ens kaudella (jota ei toivottavasti enää tule) ohjelmassa pyörähtelis muotibloggaaja tai lähikaupan myyjä. Siinähän sitä ois yllätysnimiä kerrakseen.

Paprikat

Eivät ole enää ennallaan. Kumisen näkösiä ja mauttomia paskoja. Hintakin yleensä pilvissä.

Joskus lapsuudessa paprikat maistu paprikalle, nyt lähinnä siltä ku söis vaahtomuovia.

Huonoks on menny tämäkin.

perjantai 13. elokuuta 2010

Pidä ittes miehenä

Turhin sanonta koskaan?

Kuinka moni mies on heränny aamulla ja todennu, että oho, mulle onki tullu vagina housuihin?

torstai 12. elokuuta 2010

Flow

Oon nyt viimein tänä vuonna saanu tarpeekseni tosta Flow-festarien hehkutuksesta. Sitä hehkutetaan facebookissa, blogeissa, lehdissä, livenä. Ja nää kaikki sinne menijät kuvittelee niin olevansa jotain saatanan erikoisia. Ja voi kun on hienoo, et on ihan kaupunkifestari ihan täs kaupungin keskustassa, omalla kotiovella. Saa oikein ihanaa luomuruokaa ja skumppaaki, eikä mitään jäistä pyttärii ja lämmintä bissee. Ja siel ei varmaan joudu vessaankaan jonottaan (siel ei varmaan oo ees bajamajoja, vaan kultaset vessanpöntöt herkkien wannabe-hipstereiden kermaperseille) ja kukaan ei töni lavan edessä vaan kaikki on niin harmonista.

Ja voi ku siel on erikoisii esiintyjiä, ei mitään mitä kaikki muut kuuntelee.

Hei, se Flow on nykyään yhtä ug kuin Ankkarock ilmanen. Et keksikää jotain uutta, jos pitää jotenki yrittää erottuu siitä hirveestä ja, yäk, niin tavallisesta massasta.

Joo, en oo ollu siellä, enkä oo menossa. Virratkaa vaik vittuun.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Hehtaarikokonen junalippu

Matkustinpa tuossa junalla.

Ostin asemalta etukäteen perinteisen, eläkeläisten suosiman meno-paluu-lipun, kun ajattelin, että siihen saa kätevästi samalle lipulle molemmat matkat. Eipä tarvii sitten ostaa sataa eri lippulappua, etenkään kun ei ollut mitään kassia mukana.

No, sieltähän se ämmä ojentaa tiskin yli kaksi sellasta jumalattoman isoa pahviläpyskää, joiden lompakkoon taittamiseen pitäis olla suoritettuna vähintään origamiopintojen maisteritutkinto.

Minkä takia ei voida uusia niitä lippukassoilta ostettavia junalippuja, kun automaatista saa tätä nykyä suhteellisen kätevän kokoisen junalipun?

Ei taas vaan pysty käsittämään.

perjantai 6. elokuuta 2010

Peppukuvaaminen

Turussa otettiin mies kiinni sen takia, että tämä kuvasi kauppakeskuksessa naisten takapuolia. Toisin sanottuna toteutti täysin jokamiehen oikeuksia kuvata julkisella paikalla mitä haluaa.

Hienoa, että kamerasta puhutaan lehdistössä nyt "rikosvälineenä", ja Suamen Poliisikin jaksoi googlettaa sen verran, että löysi jonkun lakipykälän, jota ehkä vois jotenki sinne päin niinku soveltaa vaikka tai jotain emmätiä.

Otettakoon tässä vielä kertauksena, että jokaisella on oikeus häiriötä aiheuttamatta kuvata mm. asemilla, kaduilla, puistoissa, KAUPPAKESKUKSIEN YLEISILLÄ ALUEILLA ym. (lähde: Journalistiliitto/Suomen Laki)

Vinkkinä antaisin, että kannattaa pukeutua burkaan tai muuhun säkkiin, jos ei halua, että muut ihmiset huomaavat, että sinullakin on takapuoli.

Jos kuvaan päätyminen pelottaa, niin vaihtoehtoisesti kannattaa pysyä kotona. Jos sinne joku tulee persettä kuvaamaan, niin sitten voidaan katsella niitä lakipykäliä uudelleen.

All inclusive -lomat

Eipä taas tarvinnut tätäkään päivää aloittaa ilman raivon tunteita.

Päivän Hesarissa oli juttu ns. all inclusive -lomista, joilla ihmiset matkustaa etelän lomakohteisiin asumaan täyshoitohotelleihin koko viikoksi. Eikä tarvitse kertaakaan poistua kesken loman! Kyllä nyt on luksusta!

Okei, ihmiset on stressaantuneita ja haluaa rentoutua täysihoidossa. Mutta minkä takia sit tarvitsee lähteä tuhansien kilometrien päähän nauttimaan siitä, kun täysihoitopaketteja myydään ihan Suomenkin lomakohteisiin?

All inclusiveen kuuluu, että ruokaa ja juomaa ja viihdykettä on koko ajan tarjolla.

"Lasten ehdoilla mennään. Kun lasten tulee nälkä, ruokaa pitää olla justiinsa", sanoo yksikin perheen äiti jutun haastattelussa. Ei jeesus, toihan onkin hyvä syy maksaa 2750 euroa hampurilaisista ja pitsasta.

Varmaan näiden perheiden läheiset ja tuttavat (otan osaa), saavat sitten matkan jälkeen kuulla paljon nähdeiden maailmanmatkaajien suusta, että "Kyllä se Egypti oli niin kiva maa! Siellä on ihmiset niin ystävällisiä ja mukavia!".

Kai ne nyt saatana on mukavia, kun niiden leipä on kiinni siitä, että tyhmät valkonaamat tulee käristämään itseään uima-altaan reunalle ja maksamaan kaikesta siitä keinotekosesta paskasta.

Että sellasta matkailua.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

"Ihana kuva susta!"

Miksi tätä käytöstä sosiaalisessa mediassa voisi kutsua, kun etenkin naisten pitää aina kommentoida ystävilleen, että "Tosi hyvä kuva susta!! :) Oot kaunis!!! :)))"?

Ymmärrän vilpittömät kehut silloin tällöin, mutta sit kun pitää alkaa joka kuvaan kommentoida samaa laulua, vaikka kuvan kohde näyttäis todellisuudessa petolinnun peräpuolelta ripulikauden aikaan, ni alkaa vähän haiskahtaa mielistelyltä. Ilmeisesti tämän käyttäytymisen takana on kehujen kalastelu, että jos vaikka joku sattuisi kehasemaan takaisin, ni olispa kiva.

Hauskinta tässä yltäkylläisessä kehumisessahan on vielä se, että "Näytät hyvältä tässä kuvassa"-kehut kuulostavat suomennettuina siltä, että "Miten sä onnistuit näyttämään tässä kuvassa näin hyvältä, vaikka normaalisti näytät lähinnä siltä, että sulla olis spitaali?"

On sen verran ruvennu raivostuttamaan tämäkin asia, että vois alkaa kohta ite kommentoida, että "Tässä kuvassa näytät ihan persereiältä" tai "Hirvee kuva susta!!". Jännä nähä, syttyiskö muutkin kommentoijat olemaan rehellisiä.

tiistai 3. elokuuta 2010

Saastaset hampaat

Yäääk!! Miksei ihmiset pese hampaitaan?

Karmeimpia on sellaset keltaset/ruskeet hampaat, joissa on kerros jotain kamaa päällä. Oikeestaan, hampaita ei edes erotu. Näkyy vaan tasanen rivi paskaa, koska hampaiden väleissä on koko viime vuoden ruokalista.

Usein nää hammaspeikot vielä änkee naamansa tosi lähelle puhuessaan, ja kehtaa hymyillä paljon.

Ja väittää, et heil ei oo koskaan ollu reikiä.

maanantai 2. elokuuta 2010

Pankaa kotonanne

Suomessahan on joka kesä aina vakiouutinen, kun jotkut estottomat panee puistossa julkisesti.

Mut se, et pannaan uimarannalla, siellä vedessä, on kans aika ällöttävää.

Kiva siel on sit uida ja miettii et oliks toi spessee vai mitä tos vedes on.

Ja ihan ku kukaan ei muka huomais! Onkin ihan normaalia olla 10 minsaa liimaantuneena toisiinsa samassa paikassa ja hyppii siin toisen päällä viel kaiken lisäks.

torstai 15. heinäkuuta 2010

Homojen suosiminen

Melkein kaikissa matkaopaskirjoissa on nykyään selitetty jokaisesta paikasta tarpeellista tietoa homoille. Esim. eräässäkin Euroopan matkaopaskirjassa joka kaupungin kohdalla on luku Gay Münich, tai vastaavaa.

Luulis, et homoille ois saatavilla ihan heille omistettuja kirjoja, joissa on sit vähän eri näkökulma ja enemmän tarpeellisia ravintola- ym. suosituksia.

Ja miks just homot on valittu tällaseks erityisryhmäks, joille annetaan lisäinfoa. Miksei vaikka lapsiperheet, koiran omistajat tai ihmiset, jotka pelkää avoimia paikkoja.

Vois jättää tollaset erityisryhmät kokonaan pois, ja keskittyy sit antamaan vaikka vähän enemmän jotain tarpeellisempaa tietoa ihan kaikille.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Hellenatsit

"Ei saa valittaa, kun kerrankin on lämmin!"

Näin on kuultu nyt useasta eri lähteestä, ja kysynpä vaan, että minkä helvetin takia ei sais valittaa? Luonnollisesti tiedän, että ei valittaminen mitään auta, mutta tää suomalaisten asenne raivostuttaa.

Ihan ku helle ja lämpö olis kuin joku kristinusko konsanaan, että pahaa sanaa ei saa sanoa tai yläkerrassa suututaan.

Talvella saa kyllä sit russuttaa, että yhyy, kyllä on kylmä, mää jäädyn, tulis kesä.

Itse otan kunnian siitä, että en oo kylmyydestä valittanu. Siihen on kuitenkin olemassa helpotuskeino, kuten vaatteiden lisääminen.

Tähän helteeseen ei tunnu mikään auttavan. Loppuis jo.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Unohdus

Kaupasta unohtaa aina ostaa ne tietyt jutut. Ne on: pattereita, lamppuja, talouspaperia. Viimestä lukuunottamatta vituttaa sit rankasti kotona, ku istuu pimeessä ja kaukosäädin ei toimi. Talouspaperin luen sen verran luksus-tuotteeks, et se on ihan hyvä useimmiten unohtaa, ja elää ekonomisesti ja ekologisesti.

Mut kaikista eniten harmittaa, ku on unohtanu ostaa maitoa.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Jänskääminen

Voiko olla vammasempaa lempinimeä jännittämiselle kuin "jänskätä"? "VÄHÄ MUA NYT JÄNSKÄÄ!!!". Oorgh, repee anus joka kerta ku kuulee jonkun käyttävän tollasta.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kampaajalla

En enää nykyään ikinä muista, et mistä oon jo raivonnu ja mistä en.. Mut jotkut asiat vaan raivostuttaa kerta toisensa jälkeen.

On ihan hullun kallista käydä leikkauttamassa hiuksiaan. Ja hyvän kampaajan löytäminen on ihan mahdotonta. Ne ei ikinä tajuu, et mitä haluun mun hiuksille tehtävän. Tai tajuu, mut haluu silti tehä silleen ku niit itteään huvittaa.

Yleensä aina ne pitkään vältellyt mut lopulta väistämättömät hiustenleikkausreissut päättyy just tällaseen avautumiseen (tällä kertaa mesessä):

Henssu sanoo:
kerroinko ku kävin kampaajal
Anssu sanoo:
et
.
.
.
H:
nii, ni arvaa leikkasko joku nelikybänen ämmä mun letin
ja sanoin et ihan snadisti vaan
sit se väitti et niist pitää leikata 5 senttii
ku on niin paskat ne latvat
olin ihan et no leikkaa sit vittu
vituttaa
nyt ne on taas ihan lyhyet paskat
JA
se teki mulle sellasen pallokampauksen
A:
mut oli suomalainen?
H:
kysy et saaks vähän tupeerata
oli joo
ja et saaks laittaa vähän lakkaa
ni sit tukehduin
JA
voi helvetti
mä sanoin, et mul on toi lävistys, ku sitä ei näkyny hiuksien alta
ni arvaa vaan kampasko se silti just siitä ihan raivolla
H:
kysy viel sillon ku sanoin siitä, et onks joskus osunu kampa siihen
A:
hahaha
siihen ei kyl kannata mennä ikinä
H:
siel ois kyl ollu tiskillä joku nuorempiki tyttö, mut sil oli sellanen kasaripermis et en tiiä miten se ois sit leikannu
A:
mä menin joskus ihan uudistushenkisenä sinne ja ajattelin et kysyn silt partsalta sit et miten kandeis ni sit siin oli joku ämmä joka puhu pelkästään välttävää englantia ja mä en tajunnu ja se ei tajunnu mitäään

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Numero

Miks joidenkin ihmisten pitää aina tehdä itsestään numero?

torstai 17. kesäkuuta 2010

Tehkää jotain -ihmiset

Tiedättekö sadat Facebook-ryhmät, jotka on nimetty jotenkin tyyliin "Pelastakaa Itämeri/lapset/tms", joissa käsketään aina tekemään jotain?

Jumalauta, että ärsyttää tollaset "Tehkää te muut"-ihmiset, joiden ajatusmaailma on se, että minä en asioille voi/jaksa/halua tehdä mitään, mutta kyllä jonkun pitäis, eli tehkää te muut.

Nää on näitä samoja ihmisiä, jotka istuu perseellään kotona ja valittaa, ku ei oo töitä/opiskelupaikkaa tai muuta toimea, eikä kukaan oo tullu kotiovelta pyytämään johonkin unelmaduuniin.

Toivottavasti tällasista laiskaperseistä ei koskaan mitään tulekaan.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Käveleminen

Se on helvetin hankalaa ja kiusallista, jos joutuu kävelemään vieraan ihmisen kanssa rinnakkain kadulla. Tekis mieli joko hidastaa tai sit nopeuttaa kunnolla. Molemmissa on haittapuolensa. Hidastelu alkaa kyrsiä nopeasti ja turha kiirehtiminen taas tuo turhan hien pintaan.

Melkein on sellanen tunne, että kun jonkun kanssa vierekkäin kävelee, pitäis jotain alkaa puhua. Jos puhuis ni kaikki pitäis sekopäänä. On se vaikeeta.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Paha mieli kaikille

Vituttaa sellaset ihmiset, ketkä tekee toisillekin paskan fiiliksen, jos itellään on kurjaa.

Yks mahdollisuus tällasesta käytöksestä on mököttämin. Ei puhuta kenellekään mitään, vaan oikein näkyvästi murjotetaan. Sit jos joku kysyy, et mikä sul on, niin sanotaan vaan "ei mikään" ja huokaillaan. Ja nää tyypit viel oikein haluu, et joku alkaa uteleen ja yrittää sit lohdutella.

Paskaa oloaan voi levittää myös suoremmin. Olemalla ihan saatanan negatiivinen kaikille ja kaikesta. Jos jollain on ilosia uutisia tai hyvä mieli, NIIN EI SAA OLLA, kun tällä kyseisellä henkilöllä on nyt paska päivä. Syykin on usein joku niin tärkeä, kuin että joku uskalsi hymyillä, vaikka pitäis tietää, ET HÄNNELLÄ ON NYT PASKA FIILIS JA VITUTTAA.

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Miniraivo

Välillä mietin - sappi kiehuen - että voikohan jostakin jutusta raivota, jos se sattuu olemaan ihan mitätön juttu.

Mut hei, jos raivostuttaa, niin kai se on tilitettävä. Ei oo mun syy, et pienetkin asiat ärsyttää, vaan niiden, ketkä tekee niitä pieniä ärsyttäviä asioita.

Tän päivänen tuskanhuuto oli hirveen lähellä kun olin menossa tavarataloon. Siinä sisäänkäynnissä on sellaisen ovet, jotka painuu hiljakseen itekseen kiinni, kun ne on itse ensin avannut. Ja mun edellä oleva eukko sitten päätti ite myös vetää sen oven kiinni. Vaikka ihan perässä tuli jengiä, muun muassa minä.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Liikkamaikat

Miks ne näyttää aina lesboilta? Nyt puhun siis tyttöjen liikunnanopettajista.

Ja miks useet niistä näyttää myös siltä, että on pulla maistunu ja lenkkarit hävinny.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Pukukoodi

Ihan kiva, että juhliin kutsuttaessa annetaan jotain osviittaa, että miten vieraiden odotetaan pukeutuvan.

Mutta kun se pukukoodia kuvaava sana on usein täysin mysteerinen. Smart casual. Tumma puku. Ja kaikki ohjeet ja neuvot näitä koskien on miehille suunnattuja. Tai naisia neuvotaan korkeintaan, että jakkupuku, mekko tai leninki. Mikä vitun jakkupuku, kukaan sellasia käytä! Leninki sopii ehkä lavatansseihin ja mekkoja nyt sattuu oleen muutamaa laatua.

Sit ku on kutsun saamisesta itse juhliin asti miettiny ja stressannu sitä vaatetusta ja vikana iltana vielä vaihtaa mieltään muutaman kerran, ni siellä juhlissa sit huomaakin et muilla on päällään ihan mitä sattuu farkuista ja minihameista juhlamekkoihin.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Miehet ja vetskari

Onkohan miestenvessas jotain kieltolappuja, että ethän sulje vetoketjuasi miestenhuoneessa.

Muutamaan otteeseen nähny ku mies tulee jossain julkisella paikalla vessasta ulos ja ilosesti kiinnittelee housujaan siinä ihan rauhassa. Yäk. Voin myös kuvitella, että siinä ei kauheesti oo käsiä pesty ku on juostu vessasta niin kiirellä ulos.

Pitäsköhän koittaa tätä sit, et kiskon hametta ylös/alas vasta siel vessan ulkopuolella. Varmaan aika hot.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Aurinko aurinko plaa plaa plaa

En tykkää.

Ulos ei voi lähtee noin vaan, vaan pitää rasvailla eka iho aurinkovoiteilla. Ja mitä lämpimämpi on, sitä vähemmissä vaatteissa on oltava, että ei läkähdy, ja sitä enemmän on ihoo rasvattavana. Ja sit pitää odotella, et se rasva kuivuu eikä sotke vaatteita. Silti heti ulos mennessä tulee hiki ja iso on ällöttävän limanen siitä rasvasta. Hiuksetki pitää suojata et ne ei pala.

Aurinkolasit on heti ihan paskaset siitä rasvasta.

Kärpäset ja muut pörräilee silmiin ja korviin.

On liian kuuma ja oksettaa.

Puistossa ei voi juoda (vettä) niin paljon kun haluis, koska SUOMESSA EI OO YLEISIÄ VESSOJA MISSÄÄN! Tehkää nyt helvetti jo asialle jotain, niin ei tarviis jauhaa siitä et ihmiset kuseksii minne sattuu.

Syöpä, syöpä, syöpä. Tää on mielessä jatkuvasti, kun joutuu katteleen miten ihmiset grillaa itteään. Valiojoukko vielä marinoi pintansa joillakin vauvaöljyillä, että sais nopeemmin rusketuksen. Siinä sit nahka käriseekin mukavasti.

Rannoille ei oo mitään asiaa, koska hiekka tarttuu hiki-aurinkorasvaseen ihoon samantien.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rahakaapit

Oonko ainoa, kenen mielestä näissä tv-ohjelmien rahakaapeissa on jotain pielessä.
Ekaa kertaa näin suomalaisessa ohjelmassa tän, usein näitä on joissain jenkkien talk show -ohjelmien hyväntekeväisyysosioissa. Eli laitetaan joku rahaa tarvitseva ihminen läpinäkyvään kaappiin, jossa tuuletin puhaltaa rahaa ympäriinsä. Näitä dollarin seteleitä se köyhä siellä sitten yrittää napata kiinni ja tunkee alusvaatteisiinsa ja suuhunsa niin paljon kun kerkee annetussa ajassa. Ja yleisö hurraa.

Musta se tuntuu samalta ku laitettais nälkään kuolemaisillaan oleva kaappiin, jossa lentelee banaaneja ja leivänkänttyjä ja sanotaan et kerää niin paljo ku kerkeet puoles minuutissa. Ja yleisö hurraa. Tai jos joku syövän takia hiuksensa menettänyt laitettais samanlaiseen kaappiin keräämään hiuksia ja luvattais, et sille tehään peruukki niistä hiuksista, jotka onnistuu saamaan kiinni.

Tuntuu myös vähän siltä. et olis sirkuksessa, ku tollasta joutuu kattomaan.

Paras läppä on, ku ton nöyryytyksen jälkeen sille vähempiosaiselle sanotaan et hei, ylläripylläri, saatkin noi kaikki rahat mitä siel leiju, et turhaan kyykistelit.

Trendipellet

Mua vituttaa niin paljon kaikki saatanan trendihuorapellet ja trendien edelläkävijät. Ne on aina hehkuttamas kuinka oli brunssilla Helsingis rennoimmassa puistossa ja syö aina vaan jotain helvetin trendikästä orgaanista perulaista ruokaa ravintolassa, josta muut ei tuu kuuleen vielä kahteen vuoteen. Ja kuteet on designkirppiksiltä tai vähintään jostain Japanin kuumimmasta kaupungista. Ja aina jos jostain asiasta puhutaan, et se on nyt tullu muotiin, ni eiköhän ne oo käyttäny sitä jo viis vuotta sitten, ku tutustu siihen Ciscossa ja se on nyt ihan passé. Ja sana passé on niin last season.

Pysyis nyt oikeesti sit siel nyy joorkissa tai perliinissä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Näyttelijät juontajina

Rupespa rasittaa jo etukäteen, kun näin mainoksen Maikkarin uudesta Peili-ohjelmasta, jota juontaa Laura Malmivaara.

Minkä takia pitää noita näyttelijöitä raahata joka ohjelmaan juontamaan ku ois ammattitaitoisia ihmisiä varmasti muutenkin? Ehkä jopa koulutettuja.

Pysyis näyttelijätki lestissään vaan. No, eipä tarvii kyllä sitäkään paskaa kattoo.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Madde

Ois ihan kiva olla Ruotsin prinsessa. Jo senkin takia, että jos sattuis tulemaan ero poikakaverista, niin sit ei tarviis hoitaa mitään duunejaan ja velvolliuuksiaan vähään aikaan.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Maratoonarit

Voisitteks ihan tosi mennä jonneki metsiin juoksentelemaan. Tää on kuitenkin kaupunki, ja normaalit ihmiset yrittää tääl elää ja päästä liikkumaan.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Adoptio

Mulle on tullu sellanen käsitys, että adoptiolapsen saaminen saattaa kestää monia vuosia ja vaatii muutenkin älyttömästi kaikenlaista paperi- ym. taistelua. Jos lapsen nyt edes onnistuu saamaan.

Mut sit on nää ameriikan näyttelijättäret, jotka tuntuu vaan rahalla ostelevan lapsia Keniasta ja Kambodzasta. Onneks heillä on sit myös hiluja ostaa sille lapselle 24/7 lastenhoitaja, kun ite vääntää leffoja ties missä ympäri maailmaa.

Et jotenki en nyt pysty käsittään, mikä siinä hommassa voi olla niin vaativaa. Jos on lapsia ilman vanhempia ja vanhemmiksi soveltuvia aikuisia ilman lapsia, niin luulis et se homma sujuis jotenki helpommin. Ja muutenki ku rahalla.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Se kuoli ny

Veivinsä heittäneet ilmeisesti lukee facebookia. Sen verran usein siellä meinaan näkyy heille osoitettuja viestejä. Niinku et "Heihei mummo, hyvää matkaa.", sun muita hyvästejä. On se vaan ihmeellinen juttu. Oiskohan Jeesuski sitä kautta tavotettavissa, ku mul ois pari kyssää.

torstai 29. huhtikuuta 2010

Piilotetut pakasteet

Siis ku kaupassa on pakasteita, ni miksei ne kaikki vois sit olla samassa paikassa. Joka helvetin kerta ku haluis ostaa jotain pakastepatonkeja tai -taikinoita, niin saa juosta ympäri markettia ettimässä sitä mysteeristä leipäpakastinta, jonka piilotus on vissiin joka kauppiaan elämäntehtävä.

Ja ne pakastepullatki oli siellä vihannesten ja jätskien lootassa! Jotain logiikkaa nyt kehiin.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Pakkoneurootikot

Monet aina selittää nauraen, kuinka heillä varmaan on "joku pakkoneuroosi", kun eivät voi lähteä kotoa tarkistamatta kahdesti tuliko avaimet mukaan tai varmistavat kymmenen kertaa, että hella on pois päältä.

Se vituttaa.

Jos heillä olisi todella pakkoneuroosi, niin siinä ei paljon naurattais. Eikä sitä hellaakaan tarkisteltais kymmeniä kertoja. Hyvä jos edes muutamat kymmenet riittävät. Ja saa olla myös onnellinen, jos se jää niihin avaimiin ja hellaan.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Meggins

Joku Metron toimituksessa vissiin lukee meiän raivoja, koska ovat naputelleet täillaisen tekstinpätkän. Kiitos vaan, nyt tiedän sit mitä ne tregginsit on. Mut oisitte voinu jättää esittelemättä noi megginsit. Luulin viimeks tästä räyhätessäni, ettei voi pahemmaks mennä. Mut nyt joutuu oikeesti kysyyn, et mitä seuraavaks?

Säälittää myös, et noi tän pävän trendipellet näyttää ihan 80-luvun yläasteen luokkakuvista karanneilta.

Apple

Ipod on paska. Mun iipodi on nyt muutamaan otteeseen hävittäny koko sisältönsä ja on muutenkin aika nihkee kaveri. Muutkaan kokemukset applesta ei oo kovin innostavia.

Eniten vihaan sitä, että jotkut pellet ostaa ja hehkuttaa kaikkee applen paskaa kamaa, vaan koska luulee olevansa saatanan erikoisia, neroja, rikkaita ja muutenkin helvetin cooleja ku käyttää applea. Ja muistaa sanoo sen.

Ja ne applen omat "oikotiet" ja jekut, joiden pitäis nopeuttaa kaikkia toimintoja. Joo, salee! Kestää elämä oppia ne.

Kyl ne markkinoijat vaan on kovia heppuja, täytyy sanoo.

perjantai 16. huhtikuuta 2010

No vittu huomenta

Ärsyttää ihan hervottomasti, että joillakin työpaikoilla pitää joka aamu sanoo kymmenille työkavereille huomenta. Siis et pitää nimenomaan sanoo "Huomenta".

Mielelläni toki tervehdin kaikkia aamuisin, kun nähdään töissä. Ois kyllä kiva, jos sen sais tehdä omin sanoin ja ei niin virallisesti. Koska sit jos erehtyy joskus vaikka kerran vuodessa sanoon moi tai edes hei aamulla, niin katotaan et mikä kauhee moukka toiki on.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Baarityöntekijät

Useimmat heistä on ihan jumalia. Ainakin omassa kaupungissaan. Tai vähintään siellä työskentelmässään baarissa. Tai no, ainakin siinä omalla tiskillään.

Käytöskin on sen mukaista. Kaikkia asiakkaita kohdellaan töykeästi ja tympee ilme naamalla. Ja asiakkaita kohdellaan niinku ne ois kaikki törkeessä kännissä. Monet onkin, muttei kaikki. Mahtaa olla hieno fiilis kun kerrankin saa pitää itseään fiksuna, kun vertailukohtana on humaltuneet ihmiset, jotka on pitämässä hauskaa.

Ei tietenkään kaikissa baareissa ole näin, on myönnettävä - entisenä baarityöntekijänä.

Enkä ihmettelis ollenkaan, jos seduloissa tai joissakin pintapaikoissa ei kauheesti heru tippiä baarinaamoille.

Toisaalta, jos oisin vielä töissä baarissa, niin saattais tulla monet raivot niistä kännisistä asiakkaista. Mut mäpä en oo, ja sillon kun olin, niin en ollu tympee!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Näyttelyssä

Mikä siinä on, että kun on jossain museossa tai näyttelyssä ja katselee taulua tms, niin jonkun pitää tunkea siihen mun eteen tihrustamaan samaa kohdetta. Oikeesti!

Aikuiset ihmiset, eikä mitään käytöstapoja.

Ja niin paljon kun mäkin oon raivonnut jonoissa etuilijoista ja bussiin tunkijoista, niin tällasen ei pitäis enää yllättää.

Ankeet polttarit

Törmäsin eilen käsittääkseni polttariseurueeseen. Muijat oli pukeutunu ihan normaalisti, mutta jokaisella oli päässä violetti kukka.

Minkä takia tylsien ja harmaiden ihmisten täytyy juhlia polttareita, ku ei edes tiedä, kuka on se polttarikalu? Nää on just näitä ihmisiä, joiden rajuin repäsy elämässä on se, ku kerran laitto vahingossa pahviroskan biojäteastiaan.

Mielenterveys, check!


torstai 8. huhtikuuta 2010

Perusasioita

Mä kerron teille ihmiset, että ratikoille ei tarvitse huitoa pysähtymismerkkiä. Ne pysähtyy ihan kaikilla pysäkeillä muutenkin.

Ymmärrän kyllä, vanhana nurmijärveläisenä, että maalaiset ei välttämättä tiedä tätä asiaa. Mutta kun ihan kaupunkilaisetkin harrastaa tätä käsien pyöritystä. Dorkat.

Ja miks ratikoissa edes on ne stop-napit?

Jonoista, taas

Voi jeesuksen helvetti, kuinka se jonotus voikaan aina olla niin vaikee asia ymmärtää.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Beggins

Legginsit mä viel ymmärrän. Siis, et mitä ne tarkottaa.

Sit alko vaatekuvastoissa ja kaupoissa näkyä jeggingsejä. Nekin pystyy jopa päättelemään kenties farkkulegginseiks.

Mut mitkä helvetin tregginsit?

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Pääsykoejauhantaa

En jaksa taas käsittää, et mitä kaikki napisee siitä, et jos yliopistojen pääsykokeet poistuu, niin on epäreilua ja hirveen raskasta että lukiomenestys määrää sun loppuelämän ja voi voi kun siellä pitää sit raataa. Hei, sellasta elämä on. Ei sulle kukaan pieleen menneen työhaastattelun jälkeenkään sano, että nyt ei menny ihan nappiin, mutta tuu vaikka huomenna koittaan uudestaan. Vaikka voihan niitä ylioppilaskokeitakin tehdä uusiksi, käsittääkseni.

Lukio on joillekin nyt vaan kolme vuotta vetelehtimistä. Sen aikana ja päätteeksi suoritetuilla arvosanoilla ei oo välttämättä mitään tekemistä jatko-opintomahdollisuuksien kannalta.

Poistuiskohan ton uuden systeemin myötä sit nää, ketkä hakee viidettä vuotta samaan paikkaan. Tekis aina mieli kysyy, et ootko miettiny voisko siinä olla joku syy, miks et oo vielkään päässy sisään. Ja et kannattaiskohan suunnitella jotain muuta uraa.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Opiskelijaruoka

En jaksa ymmärtää, että miten ihmiset aina vaan mieltää nuudelit ja tonnikalan opiskelijaruoaksi. Ehkä ne on joskus 80-luvulla ollutkin edullista ruokaa.

Tänä päivänä nuudelipaketti kuitenkin maksaa jotain 65 senttiä ja tonnikalapurkki euron molemmin puolin. Että jos makaroonipussin saa 19 sentillä, niin voi olla et opiskelija jää vaan haaveilemaan nuudeleista. Ja se euro parista ruokalusikallisesta tonnaria on ihan naurettavaa.

Ja kyl se näin on, et köyhällä ei oo varaa syödä terveellisesti. Joojoo, kaali on halpaa ja terveellistä, mut ei se nyt ihan riitä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Muovinaamat

Tossa Maria!:a katsellessa (vaikka Maria onkin älyttömän ärsyttävä nykyisin), tuli mieleen, että miksi kaikilla botox-huulilla ja naamankiristäjillä lähtee aina se homma ihan lapasesta. Onks sit kiva näyttää siltä et naamaan on tungettu koko Etolan muovivarastot ja päähän viel isketty joku kahen metrin rotanperseperuukki. Sit viel tekoripset, muoviperse, kellukkeet rintojen paikalle ja oranssi tekorusketus niin vualaa! Noiden rinnalla eskimotikun muotonen miesnaama-Mariakin näyttää älyttömän nätiltä. Tai melkein kuka vaan oikeen näkönen ihminen.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Aikatauluttajat

Ne harrastaa sataa eri asiaa jazzbaletista ja maalauksesta zembalonsoittoon, tapaa viiskyt läheisintä kaveriaan päivittäin ja tekee vielä opintoja ja töitä siinä sivussa. Ja ehtii silti lukea ja kattoo uusimmat leffat ja rentoutua ja nukkua.

Sit ku näiden kans yrittää sopia jotain tapaamista, niin sanotaan et "joo tottakai, mul on ens kuun 22. päivä 15 minuuttia aikaa, mennäänks vaikka kaupungille kun mun pitää hoitaa pari juttua samalla".

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Keikalla

Kun on kattomassa jotain keikkaa, niin aina mun eteen sattuu ne idiooteimmat tyypit. Siis sellaset, jotka yrittää tanssimalla leveesti ja tönimällä saada itelleen tilaa, vaikka koko tanssilattia on niin täys, että voi vaan toivoa, että vieressä heiluvat on muistanu laittaa dödöö. Kun useimmat siellä kuitenkin ymmärtää tän tilallisen rajotteen, ja osaa suhteuttaa omat liikkeensä muut ihmiset huomioon ottaen, niin miks jotkut sit on niin saatanan tyhmiä. Sit ne viel ihmittelee et miks HEITÄ tönitään, kun ympärillä olijat vaan yrittää pysyy paikallaa ja estää itteään litistymästä. Ja kun mua ei edes se ruuhka haittaa. Vaan nää idiootit.

Mä en myöskään haluais suoraan edessäni nähdä kenenkään, en miehen enkä naisen, paljasta ei-niin-kiinteetää mahaa, vaatteiden alta näkyviä alusvaatteita tai "näytän tosi seksikkäältä ku heilun tällein raivotautisesti" -esitystä. Ihan tosi, näytät naurettavalta känniseltä läskiltä huoralta.

Ihmiset on niin idioottei, et ei niitä näköjään kestä, jollei oo ite viel enemmän humalassa. Seuraavaks muistan tän. Voi olla, ettei pääty hyvin.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Korvakepit

Siis kuka valmistaa tällasia korvapuikkoja eli topspuikkoja eli topseja, joista jää se vanu korvan sisälle!

Terveisiä

Haluaisin lähettää Tiina Lymille ja Laura Malmivaaralle sellaisia terveisiä, että voisitteko keksiä joitakin uusia ilmeitä, jos vielä aiotte jatkaa uraanne. Siis sen yhden lisäksi.

Jälkimmäinen voisi harjoitella myös vakuuttavampaa naurua.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Runkkarit

Oon ennen toivonu, että ihmiset panis kotonaan. Nyt toivon myös, että ihmiset runkkais kotonaan.

Eikä mielellään missään julkisilla paikoilla, niinkun esimerkiks juna-asemilla tai lenkkipoluilla.

Ärsyttää ihan saatanasti väistellä.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Ikä

Ihmisten ikää on välillä vaikea päätellä pelkästään ulkonäön perusteella. Esimerkiksi, joistakin yksilöistä on mahdotonta sanoa ovatko he 28 vai 38.

Mutta se, että 25-vuotiasta henkilöä luullaan alle 15-vuotiaaksi, pistää jo vihaksi.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Itseoppineet lääkärit

Nää on ne tyypit, jotka tietää KAIKEN sairauksista ja lääkkeistä. Ainakin omasta mielestään siis.

Puhuitpa mistä ongelmasta tai sairaudesta tahansa, niin sieltä alkaa tulla kertomusta kuinka naapurin siskon tutulla oli just toi ongelma. Sieltä listataan sitten puoliks itse keksittyjä lääkkeiden nimiä ja ties mistä revittyjä hoitokeinoja. Tyyliin kuuluu pelotella, että pienestä haavastakin voi saada verenmyrkytyksen ja kuolla minuutin sisään, ja yksi Riitta oli kuollut kun joku aivasti vieressä! Ja patistellaan erikoislääkärille, että tää juttu on heidän alaa, kyllä minä tiedän, nyt teet näin ja näin, ja tätä lääkettä älä ota, vaan vaadit hoitoa ja sanot että se ei ole mikään nyrjähtänyt nilkka vaan kuolio!

Näille on myös turha alkaa heittään mitään faktoja tiskiin. Ei he kuuntele. Heillä kun on kokemusta kaikenmaailman sairauksista ja tuntevat vähintään jokaisen Suomen lääkärin henkilökohtaisesti ja ovat itse avustaneet parissa sydänleikkauksessa. Kotoa heiltä löytyy Joka Kodin Lääkärikirja ja kaikki vanhat reseptilääkkeet säilytettynä varmuuden vuoksi.

Jotkut ei vaan ymmärrä

Olet sopinut ystäväsi kanssa tapaamisesta tyyliin, että hän ilmoittelee sitten kun on lähdössä kotoaan tai matkalla tapaamispaikalle. Näin siksi, että ehdit itse sitten sopivasti ajoissa paikalle.

Mutta sitten kaveri soittaakin, että "Mä oon nyt täällä, missä oot?"

No hei, oon kotonani. Oottele nyt sit siellä keskenäs yli puol tuntia.

lauantai 27. helmikuuta 2010

Hätäilijät junassa

Kun VR:n omista sekoiluista on nyt jo valitettu ihan joka puolella ni ehkä meiän ei enää tarvii keskittyy raivoomaan siitä.

Sitä vastoin ärsyttää aivan jumalattomasti ihmiset, jotka junassa nousee noin 45 minuuttia ennen määränpäätään seisomaan siihen käytävälle ja huitoo takit päälle ja töröttää siinä pahalta haisten ihmisten nenän edessä, että nyt varmasti ehtii sit ulos sieltä junasta oikeella asemalla.

Ja vielä jotenkuten ymmärtää, että panikoi, ehtiikö jäädä jollain pienellä maitolaiturilla, mutta kun sama tapahtuu myös junissa, joissa päätepysäkkinä on Helsinki! Luuleeko ihmiset tosiaan, että jos ei aivan helvetin kyytiä ryntää jossain Hyvinkään kohdalla keskelle käytävää, ni saattaa olla että se juna jatkaaki Helsingistä asemarakennuksen läpi Suomenlahteen asti?

torstai 25. helmikuuta 2010

F-Securen JÄRKYTTÄVÄ mainos

Se on nyt kaikilla sivustoilla, missä käyn! Hesarin nettisivuilla ja Huutonetissä, näin muutaman mainitakseni.

Jos ette onneksenne oo vielä nähny tätä aikamme järkyttävintä nettimainosta, niin voin kertoo, että siitä saa päänsäryn, epilepsiakohtauksen vaikka ei epilepsiaa sairastaiskaan, oksetusolon ja hullun raivon päälle. Tekis mieli repii silmät irti ja ralloo niiden päälle.

Mulla on vaan kaks kysymystä. Miksei ne jo saatana poista sitä kidutusruutua? Ja kuka on onnistunu saamaan rahaa siitä, että on piripäissään tehny ton paskan?

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Indie-hipstersit

Vai mitä nää oliot nyt oikeen on, ketkä on vallottanu ihan koko kaupungin. Mihinkään ei voi mennä, ilman, että nää pellet on jo kansottanu koko paikan.

Miten ne voi kuvitella olevansa jotenkin erikoisia ja underground (Mitä vittua? Opetelkaa suomea!) käyttämällä pillifarkkuja ja ruutu- ja raitapaitoja, joita myydään ihan jokaisessa nuortenvaatekaupassa.

Ja heittäkää nyt jo ne feikkinörttilasit helvettiin. Eiks neki ollu ja menny jo viime vuonna.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Lounas

Missä vaiheessa kävi niin, että syöminen muuttui lounaaksi?

Enää ei kysytä kaverilta, että "mennäänkö syömään?" vaan paljon trendikkäämpää on kysyä, että "mennäänkö lounaalle?"

Mitä helvettiä sitä pitää moisten asioiden kanssa sievistellä? Eikö molemmat termit kuitenki sitä meinaa, että johonkin ravintolaan mennään tunkemaan apetta lärviin?

Ja vielä kun tämän lounaan on oppinut joten kuten ymmärtämään, niin totaalinen perseen repeäminen on edessä, kun puhelimeen pamahtaa viesti: "Mennäänkö brunssille?"

tiistai 16. helmikuuta 2010

Urheilijat

Tänä aamuna avasin telkkarin ja siellä urheilu-uutisissa joku pikaluistelija ITKI haastattelussa huonoa sijoitustaan olympialaisissa!

Kyllä taas kiehahti! Pitää mennä telkkariin märisemään huonoa sijotusta jossain pilipalikilpailuissa!

Muutenkin, yks turhimmista ammattiryhmistä on urheilijat, nuo aktiiviuransa jälkeen yhteiskunnan turhat elätit. Pelleilee aikansa, eli johonki 25-vuotiaaks asti jonkun naurettavan lajin parissa ja sit loppuu ura johonki kömmähdykseen. Sitten sitä huomataan, että oho, ei ollutkaan mitään muuta ammattia ja peruskoulun ensimmäinen luokkakin jäi aikoinaan kesken. Aina voi kyllä onneks mennä johonkin jogurttimainokseen tai muuhun paskaan.

Ja sitä paitsi, kuka edes oikeesti jaksaa kattoa jotain luistelua?

maanantai 15. helmikuuta 2010

Irtokarkit

Ruokakaupoissa on aina ihan saatanan pahoja irtiksiä. Jotain paskoja candy kingin feikkejä. Ja sit samoja karkkeja on viidessä eri laatikossa, ja näin saadat tyhmät ihmiset luulemaan, että onpas paljon valinnanvaraa.

Miten voi olla niin vaikeeta hommata sinnekin jotain samanlaisia karkkeja kuin leffavuokraamoissa.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Journalismin helmiä, osa 78425

Noniin, eiköhän mennä suoraan asiaan sen enempää pohjustelematta. Tällaset raivot alkaa olla jo niin meitä, ettei tässä mitään selittelyjä tarvita.

Laatulehti Ilta-Sanomat on kirjoittanut "uutisen" otsikolla "Googlen Street View paljasti heti nipun noloja tilanteita Suomessa".

Nolot tilanteet olivat mm. mies pornokaupan edustalla, sammuneita spurguja ja pidätetty mies poliisiauton kyydissä.

Missäköhän maassa tää jutun kirjottanut toimittaja oikein asuu, kun mainitut tilanteet on niin hirveän noloja. Varsinkin kun kuvissa olevien henkilöiden naamat on tottakai sutattu. Harvoin spurgut kauheesti häpeilee sitä, että ottaa nokkaunet puiston penkillä. Ja jos jollain on pokkaa mennä keskellä päivää fillarilla poksukauppaan, niin tuskin hän on sitä kauheasti häpeillyt tai häpeää jatkossakaan.

Noloa tässä jutussa on vaan se, että toimittaja ei oo löytänyt mitään oikeasti hauskoja tai noloja kuvia, vaikka on pitänyt heti saada joku uutinen tästäkin asiasta veistettyä.

maanantai 8. helmikuuta 2010

TV-realismia

Mua ärsyttää toistuvat epäloogisuudet tv-sarjoissa ja elokuvissa.

Esimerkiksi se, että naisilla on aina meikkiä naamassa kun ne nukkuu ja herää. Ja hiukset on aina nukkumisen jälkeen sellaset isot ja pörröset ja silmät isot. Voin kertoo, et mun hiukset on ainakin aamulla ihan littanat ja hyvä jos silmät saa auki.

Sit autolle löytyy aina parkkipaikka kätevästi just sen rakennuksen edestä, minne on menossa. Et ei tarvii niinkun puolta tuntia pyöriä ja ettii vapaata paikkaa, vaan että pääsis kotiin.

Kännissäkin ihmiset on aina kuitenkin hyvännäkösiä. Ei oo oksennusta hiuksissa tai meikit poskilla. Korkeintaan ripsarit taidokkaasti pikkasen levinny, mut silleen vaan, että näyttää ihan nätiltä.

Raskaana olevilla naisilla kasvaa aina vain maha, ei mikään muu. Ja ne liikkuu ihan ku se maha ei painais tai olis tiellä ollenkaan.

Kenelläkään ei oo ikinä vessahätä, vaikka ne jois kuinka paljon tahansa limuu tai kahvia.

Jos joku on sairas, niin se on vaan vähän kalpea, mutta muuten ihan nätti naamasta.

Jos joku on itkenyt silmät päästään, niin sillä on taas hiukset söpösti sotkussa ja ripsarit vähän levinny. Ei mitään punasia tihrusilmiä, punasta nenää ja turvonnutta naamaa.

Näitä riittäis...

lauantai 6. helmikuuta 2010

Toimittajat, taas

Hesarin nettisivuilta lainattua: "Parikymppistä nuorukaista hakattiin Bilteman parkkipaikalla päähän."

On saattanu vähän sattua.

torstai 4. helmikuuta 2010

Farkut

Miksi ihmeessä niiden pitää aina venyä käytössä ihan lörpöiksi. Varsinkin silloin kun haluaa, että ne on tiukat ja istuvat. Kerran ehtii käyttää, niin jo ne roikkuu päällä.

Tiedän kyllä, että kuuluu aina ostaa ennemmin vähän liian kireät kuin just sopivat farkut. Mutta sit ku ostaa sellaset vähän snadit, niin käyttämättähän ne jää. Koska ne on liian pienet ja puristaa ja ahdistaa.

Ja nykyään vaatekaupoissa kysytäänki kassalla aina, että ostithan tarpeeks pienen koon, ku nää venyy käytössä. Siinä on sit kiva lähtee ostoskassi kädessä vittuuntuneena siihen, et ainiin, ei nää enää huomenna oo niin hyvät ku äsken sovittaessa.

Doppelgänger

Okei, olihan se hauska idea alkuun, että laitetaan Facebookin profiilikuvaksi sellaisen julkkiksen kuva, jonka näköiseksi joku sinua on joskus sanonut.

Mutta nyt vaikuttaa siltä, että moni on alkanu kuvitella itestään vähän liikoja. Vai kuinka montaa meistä sanotaan lähes päivittäin esim. Brad Pittin, Matt Damonin, Marilyn Monroen, Scarlet Johanssonin ynnä muiden kuitenkin ulkonäöllisesti edustavien julkkisten näköiseksi?

Eiköhän nyt ole aika moni lykännyt epätoivosena Googleen jotain julkkiksia, joilla sattuu olemaan samanväriset hiukset ja sen jälkeen ajatellu, että "Kyllä mä varmaan tolta näytän!! On joku ehkä joskus saattanu sanoaki mulle siitä!!"

Pfff, toiveajattelua.

maanantai 1. helmikuuta 2010

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Työhaastattelut

Naurettavinta siellä on se, että työnhakijaa tentataan kaikista pikkuasioistakin, oli kyse mistä työstä tahansa. Oon vakuuttunut, että siivojiks hakevilta kysytään täysin samat kysymykset kun joiltain, jotka hakee pankkiireiksi. Paitsi, pankkiireiltä tuskin kysellään, että mitä sä harrastat.

Työpaikka haluaa varmistaa saavansa parhaat mahdolliset työntekijät. Ymmärrettävää.

Mutta entä jos tää työpaikka onkin täys paska riistäjä-yritys, jossa työntekijää kiusataan ja palkkoja ei makseta ajallaan. Ja sehän selvii sitten tietty vasta, jos/kun on tullut valituksi, ja aloittaa työt. Näinkin on käynyt.

Oonkin ajatellut tästä lähtien alkaa työhaastatteluissa kysellä vähän faktoja työnantajapuolesta. Niinkun, että miksi he luulevat olevansa paras työpaikka minulle. Ja mitä heillä on tarjota, mitä muilla ei ole. Millainen työnantaja he ovat, mitkä ovat vahvuudet ja heikkoudet? Ja ehdottomasti vaadin suosituksia entisiltä työntekijöiltä. Ja mitä työpaikalla harrastetaan? Se, jos mikä, on tärkeää.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Itserakkaat toimittajat

Ärsyttää suunnattomastia lukea jostakin henkilöstä kertovaa lehtijuttua, jossa toimittaja pitää itseään tärkeämpänä kuin haastateltavaa. Tämä tulee esille kysymys-vastaus-tyylisissä kirjoituksissa, joissa toimittaja ensin sepustaa itsestään jotakin täysin epäolennaista, ja kysyy sitten jutun kohteelta, että entäs sinä. Ei mua oikeesti kiinnosta yhtään minkään toimittajan elämä ja teot. Tällaisesta toiminnasta on malliesimerkkinä City-lehti. Ja tähän kuuluu nyt muka häpeillen todeta, että miksi mä ees luen sellaista paskaa.

Toinen samaa luokkaa oleva ärsytys on se, kun toimittaja ensin sepustaa kuinka hän saapuu haastattelupaikalle ja miltä hänestä tuntuu odotellessaan haastateltavan saapumista ja miltä hänestä sitten tuntuu kun haastateltava istuu siinä hänen edessään ja miltä hänestä sitten tuntuu kun haastateltava on lähenyt. Joo, kiinnostaa.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Lääkkeiden sivuvaikutukset

Kuten tiedetään, en ole lääkkeiden ystävä. Joskus niitä on kuitenkin ilmeisesti pakko napsia.

On sitten kiva huomata, että sivuvaikutuksina, tavallisina tai hyvin tavallisina sellaisina, on mm. uneliaisuutta, unettomuutta, kiihtyneisyyttä, haukottelua, painonnousua, painonlaskua, apatiaa, itsemurhayrityksiä, epänormaaleja unia, harhatuntemuksia ja orgasmivaikeuksia naisilla. Noin muutaman mainitakseni.

Saisko näistä valita ne, mitä itelleen mieluiten ottais. Unettomuus ja ruokahalun väheneminen ois vielä ihan kivoja. Epänormaalit makuaistimukset ja sekavuuden voisin ainakin jättää väliin, ja ehkä pari muutakin kivaa ominaisuutta listalta.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Työnhakua

Opiskelijana on sitten mukava yrittää etsiä töitä.

Osa-asikastahan sen olla pitäis, jos meinaa joskus valmistuakin. Löytyy toki ilmoituksia ”osa-aikatyötä, sopii erityisesti opiskelijalle”, ja tarjolla on kaks tuntia töitä viikossa. Sillä tekee.

Monissa ilmoituksissa sanotaan, että ”myös suomen kielen taito toivottavaa”. Tosi yllättävää, kun Suomessahan tässä ollaan. Tämä lause on ilmeisesti koodi sille, että maksamme saatanan huonoa palkkaa ja siksi palkkaamme vain ulkomaalaisia, jotka eivät ole kuulleet työehtosopimuksista.

Sit kun löytyis joku homma, jossa on tarpeeks tunteja ja oikee palkka, eikä ehkä edes tarvii siivota kenenkään oksennuksia, niin eihän ne nyt sinne saatana ketään opiskelijaa palkkaa. Tarjolla kun on sellasiakin hakijoita, jotka voivat tehdä mitä vuoroja tahansa ja ovat niin elämäänsä kyllästyneitä, että eivät jaksa edes valittaa mahdollisista epäkohdista.

Samoin on hirveen kiva, että nyt pitäis hakee samalla myös kesätöitä.

Sit ihmiset aina huutaa, että ei niitä töitä saa ilmotuksiin vastaamalla, pitää ite olla aktiivinen. Voin kertoo, että se mahdollisuus on yks miljoonasta, että osut jonnekin just oikeeseen aikaan kyselemään töitä. Oon ollut töissä tällasissa paikoissa, johon kaikki tulee tunkemaan avoimia hakemuksiaan. Roskiin ne menee suoraan.

Ja verkostoidu, verkostoidu! No en saatana tunne ketään. Ja jos oisin halunnu tutustua joihinkin paskantärkeisiin verkostoapinoihin, niin oisin menny kauppikseen.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Ällöt rakastuneet

Mä ymmärrän, että rakastuneena on tosi ihanaa olla. Ja ymmärrän kyllä, että kun joku nyt viimeinkin on löytänyt jonkun sokean ja idiootin kusetettavakseen, niin sitä pitää sitten hieroa kaikkien sinkkujen ja muidenkin naamaan oikein kunnolla.

Mutta onko silti pakko nuolla sitä kumppanin naamaa ja kurkkutorvea ihan joka paikassa. Noin niinkun ruokakaupassa ja ratikassa esimerkiks. Tai hississä. Ja puristella persettä ja ties mitä.

Ja sit nää hellittelylellittelynimet. Säästäkää ne kultsipossukat ja murumurmelit jonneki lukittujen ovien taakse.

Täällä liikkuu nimittäin ihan normaalejakin ihmisiä, jotka haluis käydä kaupassa joutumatta oksentamaan.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Miehet ratissa

Olen kuullut tässä poikkeuksellisen lumisen talven aikana useampiakin tarinoita, kuinka ihmiset ovat autoillaan jääneet jumiin lumeen. Kaikissa tarinoissa kuski on ollut mies. Kaikissa tarinoissa tämä MIESkuski on myös sudittanut auton vielä syvemmälle lumeen täysin jumiin. Voin kertoa, että jopa nainen, joka autoa harvemmin ajaa, tietää, että se on typerästi tehty.

Nyt voimmekin sitten kaikki lumeen kiinni jääneen auton nähdessämme naureskellen todeta, että taas on mies ratissa.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Maailman turhin ruoka

Broilerin koivet.
Ei niissä vain ole mitään syötävää!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Jälkiuunileipä

Siis miksi tästä valmistetaan vielä sitä versiota, joka on ihan kokonainen leipä ja jota ei oo mitenkään halkastu kahtia. Eihän sitä nyt kotona saa leikattua ku korkeintaan sirkkelillä. Mummolta perityt veitset, joita ei tietenkään oo ikinä terotettu yhdistettynä jälkiuunileivän halkasuun, on sama ku menis Kontulan ostarille verhoutuneena valkoseen kaapuun ja huppuun.

Itse asiassa, mä oon aika varma, että kaikki itsensä viiltelyt johtuu oikeesti tästä leipä-asiasta. Joku on yrittäny hetken aikaa halkasta jälkiuunileipää ja saanutkin auki vaan ranteensa. Sit jos joku sattuu näistä jäljistä kyseleen, niin eihän sitä voi tunnustaa et leipää leikatessa tullu, vaan soperretaan jotain et noooo, tos viikonloppuna tuli vähän viilleltyy masispäissään.

Toisaalta, nyt mä viimein ymmärrän sen isän omituisen tyylin syödä jälkiuunileipää: leikataan keskeltä ulkoreunaanpäin noin sentin paksusia siivuja, joihin laitetaan saman verran voita päälle.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Onnettomuuden uhrien muistolle -ryhmät

Nykyään on muotia perustaa muistoryhmä aina, kun jotain järkyttävää tapahtuu. Mm. kouluammuskelut ja uusin, Sellon ampumavälikohtauksessa kuolleiden muistolle perustettu ryhmä kerää Facebookissa ja Irc-Galleriassa kymmeniätuhansia ihmisiä.

Ja syynä tietenkin se, että saa olla siellä näyttämässä omaa naamaansa ja marttyyrina paikalla. "MINÄ tässä nyt muistan, otan osaa ja kauhistelen täysin vieraiden ihmisten kohtaloa. Voi sit kavereillekin sanoa, että MINÄPÄ kuulun siihen ryhmään. MINÄ olen vähän parempi ihminen." Tämähän se ajatusmaailma täytyy olla, kun pitää siellä tapahtumaa märehtiä ilman, että itsellä on osaa tai arpaa koko asiaan.

Tällaset katastrofitilanteet on näköjään kaiken kauheutensa sivussa oiva tapa ihmisille pönkittää omaa itseään ja esittää laupias samarialaista.

Ihme jeesustelua.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Miesten vaatteet

Milloinkohan koittaa se päivä, kun Suomenkin vaatekaupoissa huomataan, että miehetkin tarvitsevat vaatteet päälleen?

Joutu käydä vilkaisemassa noita paljon puhuttuja alennusmyyntejä, että jos vaikka jonkun uuden ryijyn sais näillä pakkasilla päälleen ja tuloshan oli se perinteinen nolla. Ensinnäkin tarvitaan Sherlock Holmesin nerokkuutta löytääkseen se miesten osasto kaupoista. Ensin on 3 kerrosta naisten vaatteita, sit on lapset, eläimet, miehet sekä muut vammaisryhmät jossain neliön kokosessa nurkassa.

Kun oikean osaston on kartan, kompassin ja erilaisten johtolankojen avulla löytänyt, niin siellähän sitä on sitten valikoimaa: kahdet erilaiset farkut roikkuu henkareissa jossain neljän prosentin alennuksessa ja paitavaihtoehtoja on tarjolla ruhtinaalliset kolme. Sieltä ku jonkun päätyy sitten tiukan valinnan jälkeen ostamaan, kävelee kadulla noin 159 367 suomalaismiestä se sama kauhtunut alennushuppari päällään.

Ei kai oo ihme, että verkkarit tai tuulipuku on se suomalaisten yleisin asuste.