Vitamiinit

Nykyään pitää kaataa kaikkia mahdollisia vitamiineja kurkustaan alas, jotta olis yhtään terveellisten kirjoissa.

Kaikki mahdolliset B-vitamiinit, kalsiumia ja sinkkiä ja mitäs kaikkee olis purkista otettava. C-vitamiinikin pitää ottaa nappina, koska on ihan liian vaativaa syödä yks hedelmä päivässä.

Uusin villitys on tää D-vitamiini. Hirvee hössötys, et paljo sitä nyt pitäs saada, mutta sitä on saatava!

Ja jos jollain vähän kramppaa jalkaa, niin SE ON KUULKAA MAGNESIUMIN PUUTOS! Sehän onkin hirveen yleistä.

Kannattaisko ehkä miettii jotain vaihtoehtoja sille ranskanleipää ja kahvia -ruokavaliolle, jos niitä vitamiineja on ostettava. Taas on markkinamiehet ollut ovelia, näköjään.

Sama juttu rokotusten kanssa. Joskus lääkärillä käydessä kyselin B-hepatiittirokotteesta, ja lääkäri ihmetteli et miks kaikki haluu sellasen, kun juuri kukaan ei oikeesti oo menossa niihin paikkoihin, jossa tälle rokotukselle olis tarvetta.

Mut kaikkeehan pitää nyt varmuuden vuoksi tunkee ruumiseensa, ku niin sanottiin telkkarissa, mainoskatkolla.

Tylsät blogit

No niin. On muodikasta pitää blogia, sehän ollaan huomattu. Ja se on ihan ok, että jotkut kirjoittavat päiväkirjamaisesti arkensa tapahtumista, vähän niin kuin itselleen.

Mutta jos lähdetään sille mainostamislinjalle, että sitä pitää joka tuuttiin aina Twitteristä ja Facebookista lähtien ruveta mainostamaan, ni oisko se sitten hyvä, että siellä olisi jotain kiinnostavaa sisältöä?

Ei mua ainakaan vähempää kiinnosta, että joku kirjoitustaidoton, helvetin tylsän elämän omaava harmaavarpunen kirjottaa joka päivä blogissaan, mitä söi ja mitä tänään laitto päälle ja minkä väristä oli tämänaamuinen paska. JA että sitten sitä linkataan joka helvetin väliin joka taholle suu vaahdossa.

Ihan suosituksena vaan, että jos ei sillä blogilla + omalla elämällä ole mitään tarkotusta, ni kannattaa raapustaa ihan sinne omaan päiväkirjaan tai pitää koko bloginsa yksityisenä.

Ei ketään oikeesti kiinnosta.

Henssu ei tykkää

Tää ei tykkäis ihmisistä, jotka puhuu itestään kolmannessa persoonassa. Niinku et "tää menis nyt nukkumaan" tai "Lauri ei osaa".

Pahin on ehkä "äiti on vähän väsyny". Sanokaa nyt sit vaan suoraan et "vittu MÄ oon nyt vähän väsyny!".

Onko tässä otsikko?

Tulipa taas vastaan verkon uutistarjontaa vilkuillessani otsikko Maikkarin sivuilta: "Tässäkö maailman suurin maalivahdin maski?" ja palo kiinni.

Näitä otsikoita näkee ihan päivittäin. Aina kysellään jotain, että onko tämä nyt maailman paras ja suurin ja pienin ja rumin ja kaunein ja...

No onko vai eikö?! Eikö se oo toimittajan homma selvittää, että onko vastaavanlaisia tiedossa?

Ehkä tää on sitä kansalaisjournalismia. Ei tarvii enää tietää mistään mitään toimittajan.

Luultavasti jo kesään mennessä kysellään otsikossa, että "Onko tässä pääministeri Kiviniemi?", kun toimittaja ei tunnista tai ei oo ihan varma tai ei jaksa selvittää.

Kaikki saa saatana ite alusta asti tehdä.

Ällöttävät kalat

Ensinnäkin, kalastus. On jo tarpeeks ällöä koskee limasiin matoihin ja tunkee niitä koukkuun, mutta entäs sinne kun saa sen kalan. Se pitää irrottaa siitä koukusta. Siis repii sen suu irti. Ja yleensäkin pitää siitä limasesta, sätkivästä kalasta kiinni. Itse asiassa en tiedä, tuntuuko kalat edes limasilta, vai enemmänkin karheilta.

Sit se suomustus. Jo se kauhee raaputusääni tekee pahaa. Ja ne suomut irrallaan, yäk. Ja eiks niitä kaloja pidä ensin jotenki hakata et ne lakkaa sätkimästä.

No, noihin asioihin ei tarvii onneks ottaa osaa, ellei halua. Mut jos haluu tehdä jotain kalaruokaa, niin saattaa joutua vaikka ihan leikkaamaan kalaa pienemmiks paloiks, tai jopa irrottaan nahan. Se on ällöttävää! En tajua, miten joku pystyy tekeen sen ilman inhon irvistystä. Yäk yäk yäk.

Mut on se kalakeitto kyl hyvää.

Housut jalassa paneminen

Leffoissa ja sarjoissa aina kun tyypit rupee hommiin, niin hyvällä tuurillla otetaan edes naiselta housut/hame veke, mutta muuten aletaan siinä vaan sit "paneen", niin et äijällä on housut jalassa ja neidilläkin pikkarit. Naurettavaa.