lauantai 28. helmikuuta 2009

Missit

Laittakaa nyt saatana niille jo pussit päähän!

Mitkä arvot?

Kannattaisiko vielä vähän pohtia sitä arvomaailmaa, jos suunnittelee naimisiinmenoa puolen vuoden tuntemisen jälkeen, jotta pääsisi asumaan yhteen (ja panemaan). Sehän nyt olisi ihan kamalaa, jos yhteen muutettaisiin, jotta voitaisiaan tutustua toisiin, ennen kuin mennään lupautumaan olemaan yhdessä kevyesti vaan loppuelämä. "En mä nää sitä mitään järkeä, että opettelee tuntemaan toisiaan vuosikausia. Kyllä sitä ehtii tutustua toiseen sitten kun asutaan yhdessä (ja kun on ensin menty naimisiin)."

Siis mitä?! Pelottaako näitä ihmisiä niin paljon se, että jos joku näkee heidät vastaheränneenä hiukset likaisena kymmenen vuotta vanhoissa verkkareissa ripsarit poskilla, niin enää ei kiinnostakaan. Ja ei todellakaan kannata testata, miten avain sopii virtalukkoon, ennen kuin auto on ostettu.

Kyllä se totuus tulee vielä ilmi! Mutta sitten se rakas onkin jo sidottu jeesuteipillä omaan nilkkaan kiinni, ja siitä ei irti pääsekään, hah!

Kyllä, mua hävettää. Kun katsoin taas paskaa telkkarista.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Apteekit

Uusi laki säädettävä: Sairaat pois apteekeista.

Saastutatte basillinäpeillänne kaiken mihin koskette. Aivastelette holtittomasti ympäriinsä levittäen räkäbakteerejanne kaikkialle.

Mitä tapahtuu terveille ihmisille, jotka tulevat ostamaan vitamiineja ja tehorasvoja pysyäkseen jatkossakin terveinä ja kauniina? Olette hevoskuuriantibioottejanne odotellessanne lääppineet kaikkea esillä olevaa ja yskineet buranahyllylle, ja näin viattomat terveydenedistystä etsivät saavat tuotteidensa mukana räkäbakteerinne. Not nice!

Sairaat pysyköön kotonaan tai noudattakoon seuraavaa ohjeistusta: Pese ja desinfio kätesi ennen apteekkiin tuloa, älä koske mihinkään mihin sinun ei ole pakko, pidä suusi kiinni, aivastele ja yski nenäliinaan, tai vielä suositeltavampaa olisi käyttää hengityssuojainta, käytä mieluiten korttia maksaessasi, käytä omaa kynää allekirjoittaessasi kuittia. Älä tule apteekkiin hengailemaan ja juomaan ilmaista vettä!

Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset

Heitä ei voi olla tunnistamatta Kallion kaduilla ja ratikoissa. Ei tarvitse edes kuulla heidän puhuvan eksistentialismista, ulkoinen olemus paljastaa jo kaiken.

Ensimmäinen, ja tärkein tuntomerkki on huivi. Kaulasta löytyy, niin tytöiltä kuin pojiltakin, joko itsetehty/sen näköinen/mummon tekemä erittäin värikäs kaulaliina. Se on kiedottu moneen kertaan kaulan ympäri ja silti pituutta riittää niin, että huivin päät roikkuvat lantiolle asti. Toinen vaihtoehto huiviksi on venäläistyylinen kuviollinen kolmiohuivi kiedottuna kaulan ympäri. Erilaiset hapsulliset huivit ovat myös mahdollisia. Massateinien käyttämät palestiinalaishuivit ovat ehdoton no-no. True kallionilmaisutaidonlukiolainen käyttää huivia kesät talvet.

Vaihtoehtoiset tuntomerkit, mutta eivät aivan niin luotettavat, ovat päässä oleva virkattu tai kudottu myssy, pitkät hiukset ja pitkä takki, kirpparilta tottakai!

Jos pääset kuuloetäisyydelle, voit varmistaa epäilysi henkilön kallionilmaisutaidonlukiolaisuudesta: He puhuvat usein liiallisesta kahvin juonnista ja bändeistä, joista tuskin olet koskaan kuullutkaan.

Huom! Liikkuvat usein ryhmissä!

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

E(i kiitos)-pillerit

Jaksaa raivostuttaa, että miten lähes kaikki lääkärit väkisin pakottavat tytöt 14-vuotiaista alkaen syömään e-pillereitä, ja samalla väittävät, että niistä ei ole mitään haittaa. Kyllä niistä vittu on, jos on tarkoitus mm. elää. Sitten luetaan taas lehdistä kuinka joku on taas saanut veritulpan e-pillereiden takia.

Pillerit tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen mahdolliseen, ehkäisyn ollessa se viimeinen asia, jota potilas on tullut vastaanotolta etsimään. Mahdolliset veritulppa- ym. e-pillereiden käyttöön liittyvät riskit eliminoidaan kysymällä onko suvussa ollut taipumusta veritulppaan. Ihan kun kaikki tietäis, onko näin ollut. Lääkärillekin riittää kun vaan sanoo, että ei. Enempää asiaa ei käsitellä. Napit vaan käpälään ja onnea!

E-pillereitä käyttäville nuorille ei jaksa edes raivostua, mistäs ne nyt tietäis, että niistäkin saattaa olla haittaa, kun mikään muukaan ei kiinnosta. Mutta aikuiset on jo eri asia. Luulis, että kiinnostaa vähän enemmän, mitä paskaa suustansa alas vetää. Ja hei, samaa kamaa niissä laastareissa ja renkaissa on!

Toisaalta on lohdullista, että näin tyhmien henkilöiden, jotka näitä myrkkytappopillereita iloisesti popsivat, lisääntyminen on 99,9 prosenttisesti estetty.

Tiedoksi, että jos yksikin lääkäri vielä mulle ehdottaa pillereiden syömistä ja mun ilmoittaessa, että "ei kiitos, en tarvitse", yrittää vielä antaa ilmaiseksi jotain uutta merkkiä testattavaksi, niin tungen ne "matalahormoniset, erittäin hyvin siedetyt valmisteet" tämän lääkärin perseeseen.

torstai 5. helmikuuta 2009

Toinen kiitos

Kiitos te viisastelevat alle 20-vuotiaat (todennäköisesti jotakin eliittilukiota käyvät), jotka tänään samaisella ratikkamatkallani viihdytitte minua keskustelullanne. Enää ei tarvitse tuntea häpeää kuunnellessaan nuorison puheessa toistuvaa "niinku" sanaa. Olette opetelleet uuden täytesanan, joka kuulostaa paljon hienommalta, ja selkeästi erottaa teidät vähempiälyisistä ikätovereistanne. Ikäänkuin. Tätä alan ehkä itsekin käyttää. Kännissä.

Kiitos teidän, opin myös, että seuraavia fraaseja voi täysin luontevasti käyttää arkipäiväisessä keskustelussa: 70-luvun perintö, tämän ilmiön lipunkantajat, metodologisesti, symboliarvo, avoimuuden traditio . En kyllä yhtään tiedä, mistä aiheesta vaihdoitte ajatuksia, sillä "ilmaisunne funktio jäi ikäänkuin vähäpätöisen frasologian varjokuvan katveeseen".

Kiitos

Kiitos sinä vanha haiseva isohko likainen mies, joka olit takanani tänään ratikassa tullessani väsyneenä kotiin illalla. Kiitos kun hengitit niin, että puhkuit ja puuskutit täydellä teholla suoraan puhtaisiin hiuksiini. Kiitos kun jatkoit tätä, vaikka katsoin vihaisena taaksepäin ja siirryin eteenpäin, kauemmas sinusta niin paljon kuin vain pääsin. Varmana siitä, että päässäni on ainakin räkää ja kuolaa, oli minun heti kotiin päästyäni pestävä taas hiukseni. Kahdesti. Kiitos tästä.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Sukkahousut

Jo sana itsessään antaa kylmiä väreitä. Mutta joskus niitä vaan on pakko käyttää.

Kuka idiootti on keksinyt, että oli ne sukkahousut minkä kokoiset vaan, niin ne on aina ihan älyttömän isot, niin, että koko ajan saa olla kiskomassa ylöspäin, ettei näytä nilkoista ihan mummolta. Mutta vyötäröltä kaikkien kokojen on pakko olla ihan saatanan kireitä. En ymmärrä miten yhtään pulskeemmat ihmiset ei saa jotain suolitukosta kun se reuna porautuu toiselta puolelta vatsalaukun ja toiselta puolelta selkärangan läpi. Ja tästä muodostuu tietysti ihanan näköisen makkarat ihan kaikille, joilla on rasvaprosentti edes 1. Puristava vyötäröosa ei edes olis niin paha, jos se jäis suht alas lantiolle, mutta kun yleensä sukkikset saa kiskoa kaulaan asti, ettei ne jää ryttyyn mihinkään kohtaa matkalla. Siis kenelle näitä suunnitellaan? Kolme metriä pitkille, ampiaisvyötäröä haluaville, joilla on tynnyrit jalkoina, ei käsiä eikä sisäelimiä.

Paitsi

"Mä en oo ikinä myöhästynyt kokouksesta. No paitsi sillon kerran, ku nukuin pommiin ku herätys ei mennyt päälle. Ja kerran melkein myöhästyin ku oli kolari matkan varrella. Sillonki olin vaan 10 minuuttia myöhäs, et en oikeestaan ollenkaan. Yleensä oon kyllä paikalla viiden minuutin sisällä siitä kun alotetaan."

"Ihan kaikki mun vaatteet on ostettu ulkomailta. Paitsi yks mekko taitaa olla täältä. Ja kaikki housut on oikeestaan ostettu Suomesta. Joo, ja takkeja en kyllä viitti raahta mistään kauempaa."

"Mähän oon aina muistanut sun nimipäivät! Paitsi viime vuonna tais unohtuu ku oli niin paljon kaikkee muuta just sillon. Enkä mä niitä sillon alkuvuosina ikinä kyllä muistanu, joo, mutta muuten oon kyllä AINA onnitellut."