torstai 5. helmikuuta 2009

Kiitos

Kiitos sinä vanha haiseva isohko likainen mies, joka olit takanani tänään ratikassa tullessani väsyneenä kotiin illalla. Kiitos kun hengitit niin, että puhkuit ja puuskutit täydellä teholla suoraan puhtaisiin hiuksiini. Kiitos kun jatkoit tätä, vaikka katsoin vihaisena taaksepäin ja siirryin eteenpäin, kauemmas sinusta niin paljon kuin vain pääsin. Varmana siitä, että päässäni on ainakin räkää ja kuolaa, oli minun heti kotiin päästyäni pestävä taas hiukseni. Kahdesti. Kiitos tästä.

Ei kommentteja: