lauantai 26. helmikuuta 2011

Vessapervot

Eräs ihmisryhmä, joka saa raivon partaalle, on vessanovenrynkyttäjät, joihin törmää yleisissä vessoissa.

Heillä on pakkomielteenä se, että jos joku istuu rauhassa lukitun oven takana, ovea on pakko alkaa rynkyttää tai vähintäänkin kokeilla, että jos se kuitenkin aukeais, vaikka kuinka siinä kahvan välittömässä läheisyydessä on punainen niin kuin varattu!

Ei riitä, että kun yksi punaisella merkitty koppi ei aukea, täytyy kokeilla ne kaikki läpi.

Ja mikä on näiden ihmisten tavoite? Onko toivomuslistalla se, että he näkisivät jonkun istumassa housut kintuissa pöntöllä?

Ilmeisesti värisokeus on suurempi ongelma kuin luulinkaan.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ruuansulatusjogurtit

Kuten vieraileva raivooja "Jenssu" sen osuvasti sanoi:

"Koittakaa vittu syödä kuituja, juoda vettä, käydä lenkillä ja ja syödä hyviä rasvoja, jos ei paska kulje."

Amen.

torstai 17. helmikuuta 2011

Mummon ranut

Profood on läväyttänyt perinteisen Mummon muusin seuraksi ruokapöytään Mummon aidot ranskanperunat.

Mun mummo ei ainakaan ollut ranskalaisista kuullutkaan.

Jonkun mummo on repässy viel enemmän.

Ker(j)ääjät

Kaikenlaiset yhteisvastuu- ja nälkäpäiväkeräykset on kyl viety nyt liian pitkälle. Se menee jo häirinnän puolelle, kun sitä lipasta tullaan kilisyttämään ratikkapysäkillä odottavien ihmisten nenän eteen ja huudellaan vielä lisäks haloota, jos ei jaksa ihan jokaisella sanoo einytkiitos tai oonjoosallistunukiitos. Kyl ihmisen pitää saada rauhassa hoitaa työmatkansa.

Aiemmin vain iholle käyvät feissarit on ollut ongelma, ainakin suurimmissa kaupungeissa. Kiva kun siinä joka-aamuisella työreitillä on viiden eri organisaation feissarit reppuineen ja kansioineen huutelemassa, että "kiinnostaako ihmisoikeudet?!". Tollanen kieroilu aiheuttaa vaan raivoa. Ja miks mä maksaisin johonki heidän mainostamaan "ihmisoikeustyöhön", kun näköjään niillä on varaa maksaa neljälle tyypille palkkaa siitä, että seisovat ulkona tyhjänpanttina. Ja häiritsevät ihmisiä. Jotka yrittää ehtii töihin.

Hyväntekeväisyydessa ja lahjotuksissa ei sinänsä oo mitään pahaa, mutta noissa keräystyyleissä on kyllä vähän hiomisen varaa. Ottaisivat mallia niistä pelastusarmeijan tyypeistä, jotka seisoo ihan hievahtamatta Stockan ovien tienoilla.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kahvinmyynti junissa

Kuten pääradalla matkustavat ovat huomanneet, kahvia saa nykyään ostaa junasta. Tiedottomille taustaksi tämä.

Joo, ideana ihan kiva, että saa sufeeta vetää siin matkustaessa, mutta voin kertoa, että jos EI halua sitä kahvia, niin matkustaminen on yhtä tuskaa.

Joka asemalta pomppaa about 5-10 minuutin välein joku ylipirteä kahvinmyyjä sisään junaan ja kyselee jokaiselta henkilökohtaisesti, että "SAAKO OLLA KAHVIA?!" ja ei-kiitokset saa toistaa noin 10 kertaa matkan aikana.

Tää muistuttaa jo lähinnä jotain puhelinmyyjien harrastamaa tyrkyttämistä. Ei saa sit enää junassakaan istua rauhassa naama norsunperseellä, kun jatkuvasti on joku naaman edessä kyselemässä.

Ilmeisesti seuraavan kerran täytyy laittaa kaulaan roikkumaan lappu, jossa lukee, että "EN JUO KAHVIA SAATANA!!!".

maanantai 14. helmikuuta 2011

Vuoden iskelmä

Jenni Vartiaisen Missä muruseni on palkittiin vuoden iskelmä -palkinnolla 13. helmikuuta.

Jos mä oisin Jenni Vartiainen, ni kyllä muaki vähän ns. harmittais, jos mun biisi, jonka olisin tarkoittanut suhteellisen vakavasti otettavaks, palkittais vuoden iskelmänä!

Ystävänpäivä

On taas Se päivä vuodesta, tuo tuulesta temmattu lässytyspäivä.

Tänä päivänä toistuu vuodesta toiseen muutama fraasi, jonka joku valopää aina omana oivalluksenaan laukaisee.

Jälleen kerran raivon partaalle on saanut etenkin Facebook, jossa nyt jokainen kummin kaima toivottaa statuksessaan persoonallisesti "Hyvää ystävänpäivää kaikille :)". Oisko liikaa vaadittu, että edes keksis jonkinlaisen persoonallisemman tavan toivotella? Sit sitä ollaan Laupias Samarialaisina, että "Minä toivotin ainakin kaikille ystävänpäivää".

Sitten on nää "kriittiset ihmiset", jotka jaksaa huutaa, että "Ystävänpäivä on joka päivä!". Ohhoh, toihan olikin ihan uus juttu, ihanko ite keksit?

Tän päivän tekopyhyys on ihan sietämätöntä. Helppohan sitä on pistää kortti tai etenkin yleinen Facebook-status ja sit olla vuosi taas turpa kiinni himassa nyhjöttämässä. Eikö ystävyys ole kuitenkin sitä, että viihtyy jonkun ihmisen seurassa ja haluaa olla tämän kanssa tekemisissä useammin kuin kerran vuodessa?

Raivoojat toivottaa kaikille ihan paskaa ystävänpäivää ja kehottaa lopettamaan tän pelleilyn!

lauantai 12. helmikuuta 2011

torstai 10. helmikuuta 2011

Elämäntaparemontti

Etenkin naistenlehdet jaksaa näköjään huutaa joka numerossaan, kuinka joku julkimo tai ihan taviskin on nyt laihtunut useita kiloja. Lukijoita houkutellaan ostamaan lehti sillä, että tämä onnistuja nyt kertoo, miten selviytyi liikakiloistaan.

Ja se resepti on AINA sama vanha, oikein yllättävä: aina on tehty elämäntaparemontti. Sit siihen aina liittyy jotain kuolemattomia, valaistuksen kokeneen ihmisen lausahduksia, kuten "Jätin turhat välipalat ja lisäsin liikuntaa" sekä "Nykyään jaksan paljon paremmin ja olen energisempi".

Piristävämpää olis lukea välillä vaikka sellanen stoori, jossa julkimo X X kertoo laihtuneensa tiukalla suonensisäisten huumeiden käytöllä.

"Vedän päivittäin ränniin, ni ei paljo tuu nälkä", kertoo X X piripäissään.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Päätöskyvyttömät

5 attending, 20 maybe attending ja 24 awaiting reply ja aikaa tapahtumaan pari päivää. Kuulostaako tutulta?

Nykyisenä Facebook-aikana ei ilmeisesti voi päättää mitään aikaisemmin kuin neljä minuuttia ennen h-hetkeä. Aina ollaan ehkä tulossa ja menossa.

Miten sitä ennen osattiinkaan sopia joistain asioista jopa viikkoja aiemmin? Ehkä silloin ihmiset olivat rohkeampia ja pystyivät niinkin vaativiin ratkaisuihin kuin päättämään, että kahden viikon päästä menen syntymäpäiville, joille minut on kutsuttu. Eikä siinä ollut sen kummempaa pähkäiltävää.

Vai onko tässäkin taas kyseessä se, että pitää tehdä itsestään numero ja odottaa, että esim. juhlan järjestäjä alkaa kysellä ja maanitella, että "Tuuuuu nyt, ois kiva!!". Sit voi marttyyrina mennä, "kun kerran niin pyydettiin".

Jos tämä on se syy, niin ei voi taas muuta toivoa kuin pikaista oman käden kautta tapahtuvaa menehtymistä tällaisille ihmisille.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Shokki: Lunta

Kyllä ihmisten ja toimittajien sit on väännettävä valitettavaa vaikka väkisin. Aina ku on lunta tulossa vähänkin enemmän, niin vähintään viikko etukäteen pistetään mylly pyörimään, et "Lunta tulossa -KAAOS!".

Sit muutama päivä jauhetaan, et mikä kaikki on taas menny pieleen. Toimittajat varmaan itseasiassa voi käyttää niitä vanhojen uutisten pohjia ja vaihtaa vaan päivämäärät. VR myöhästelly, autot jumittunu, ratikat myöhässä, mummot liukastellu.

Seuraavat pari viikkoa etitään syyllisiä tähän kaikkeen ja lailetaan gallupit - Pitäisikö lumentulo estää? - ja "Lumi pilasi elämäni - lähetä kuva" -kilpailut käyntiin.

Ja tällasta paskaa saa sit lukee: Raivo repesi radanvarressa - VR jätti ihmiset hankeen

Ymmärrän ihan täysin sen raivon, että jos junat ja muut julkiset liikennevälineet on myöhässä vähänkin, niin siinä sit myöhästyy töistä. Mutta että nyt oli ihan jätetty "kymmenet ihmiset" "todella pitkän matkan päähän ysilaiturille" asemasta, josta ihmiset sitten "tarpoi, loikki ja hyppi varmastikin sata metriä".

On se kauheeta, kun ei nyt ihan joka laiturinpäätyä ollut ehditty kolata. Ja siellä joutu ihan varmastikin sata metriä tarpomaan. Mitenköhän nää ihmiset oli aamulla ees päässy sinne juna-asemalle?

Juttua varten haastateltu nainen oli heittänyt ilmoille myös shokeeraavan kommentin: "Ihmiset yrittivät auttaa toisiaan." Siis mitä helvettiä?!! Kuka on kehdannu mennä auttamaan toista ihmistä, joka on avun tarpeessa?! Ei niin saa tehdä, tää on Suomi! Onneks oli lehdistö kutsuttu paikalle.

torstai 3. helmikuuta 2011

Saikkuilijat

Ärsyttää ihan saatanasti sellaset pellet, jotka on jatkuvasti sairaslomalla ja poissa töistä. Erityisen paljon se vituttaa, jos näiden ns. sairastuneiden poissaolojen takia muille työntekijöille kasaantuu enemmän hommia.

Siis miten voi ihmisellä olla joka toinen viikko flunssa ja joka toinen viikko vatsatauti.

Sit välillä on selkä tai käsi tai korva niin kipeä, ettei töihin kykene sit moneen viikkoon.

Ja vähänkin jos kurkku on kähee, niin ei pysty puhuun sit ollenkaan ja on jäätävä kotiin.

Naurettavaa pelleilyä tollanen. Joko ne kusettaa, on vaan laiskoja tai on oikeesti sairaita jatkuvasti, joka sekin on ihan omaa tyhmyyttään, ettei huolehdi itestään hyvin.

Kyl vois sit näköjään iteki terveenä ja tunnollisena ihmisenä joskus jäädä vähän kotiin lepäämään, kun on keskisormi rasittunut.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Vaalea ruisleipä

"VAASAN kehitti leivän, joka on kuin vaalea leipä, mutta silti valmistettu täysin rukiista", kerrotaan Vaasan-leipomoyhtiön sivuilla.

Ohhoh, tämäpä kiva. Kysymys kuuluukin, että minkä takia ruisleipä ei saisi näyttää ruisleivältä?

Ilmeisesti läskiperseille tulee parempi fiilis kun mättää jossain työpaikan lounastauolla pullaleipää naamaan ja vaahtoaa työkavereille toisesta suupielestä, että "TÄÄ ON SITÄ RUISLEIPÄÄ, TERVEELLISTÄ!!"

Oikeesti, kyllä täs on taas olleet einsteinit liikenteessä tätäkin "keksintöä" kehitettäessä.