perjantai 30. lokakuuta 2009

Pätkis-huijaus

Pätkis-patukat on ehkä parasta suklaata, mitä on olemassa. En varmasti ollut ainoa, joka koko sokerihumalaisen lapsuutensa haaveili, että pätkistä saisi isompana Pätkis-levynä! Kunnes tulikis se päivä, että markkinoille ilmestyivät Pätkistä paloina sisältävät pussit. Hoosianna soi ja kauppaan juostiin vähintään yhtä kovaa kuin dokut Alkoon sossun luukulta.

Mutta kun ne palat ei maistu yhtään samalta kuin se alkuperäinen patukka! Aina kun erehtyy ostaaman Pätkis-pussin, se on kuin potku suoraan naamaa vuorikiipeilijän kengällä.

Ja silti pihiyspäissään valitsee joka kerta sen pussin.

Mutta nyt se on loppu. Tästä lähtien ostan vain puhdasta kamaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Halloveeni

Siis nyt on kauhee kiire, pitää äkkiä keksiä joku hieno halloveeni-asu, joku noita tai hämis tai luuranko, tai sairaanhoitaja!. Sit meen ainaki kolmiin eri halloveeni-bileisiin! Jee!

Eka pitää kyl käydä tiimaris ostaan kaikkee halleveeni-krääsää. Vedän mun koko kämpän täyteen hämähäkinseittejä ja pikkusia luurankoja ja sit kaivertelen koko viikonlopun kurpitsalyhtyjä.

Kiitospäivän Suomeen tuloa odotellessa. Sitten päästään kaikki syömään kalkkunaa ja karpalohilloa ja muistelemaan kuinka inkkarit ja ryssät sopi riitansa.

Ainii, pitää muistaa ottaa ens heinäkuun neljänneks vapaata, ku sillonhan on se kansallinen ilotulituspäivä.

Mandariinit

Suomessa myytäviä mandariineja on kahta lajia; satsumat ja klementiinit.

Satsumat on ne hyvät, kirpeät ja vain hetken aikaa (liian vähän aikaa) myytävät iloiset sitrushedelmät.

Klementiinit ovat saatanasta. Mauttomia, siemenellisiä, kuivakoita paskoja.

Siitä huolimatta ihmiset ei osaa erottaa näitä kahta laatua toisistaan! Kaiken saa näköjään rautalangasta vääntää.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Raivoojat Facebookissa

Yleisön pyynnöistä huolimatta Raivoojat löytyy nyt myös Facebookista.

Älkää kysykö miten, kysykää MIKSI.

Ryhdy toki faniksi, ja ala vaikka avautumaan, jos ei muuta. Voit myös pyytää meitä ystäviksesi. Voi kun ihanaa.

lauantai 24. lokakuuta 2009

FB:n status-pellet

Miksi joidenkin pitää kirjoittaa facebook-statuksensa englanniksi? Vaikka vähintään 99 % kavereista on kuitenkin suomalaisia. Ja selvästi vielä näkee, että sitä statusta on kirjotettu sanakirja kädessä. Asiakin on yleensä tyyliin "lähden mökille" kolmella virkkeellä ilmaistuna. Joo, osaat englantia ja pari hienoa sanaa. Onneks olkoon!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Lävistyksistä

Onpas kyllä ällöttävän näköistä, kun jollakin on kulmalävistys, jota iho hylkii, ja joka on siis alkanut kasvamaan pois alkuperäiseltä paikaltaan. Pahimmassa tapauksessa koru roikkuu yhden ihosolun varassa jossakin silmäkulman kohdilla. Ottais nyt pois jo koko roskan ja uskois hyvällä.

Entäs sitten ne, joilla on koko naama täynnä metallia. Kukin tyylillään, tietenkin. Mutta onhan se nyt aika saatanan vastenmielistä.

Ja minkä helvetin takia sitä kielilävistystä on aina esiteltävä. Tai nännilävitystä! Olisit sitten ottanut jonkun selvästi näkyvän lävistyksen, jos haluat ihan kaikkien tietävän, että olet niinkin erikoinen, että olet ottanut lävistyksen.

Sitten on nämä äärimmäisyyksiin erikoistumishalussaan menevät. On palloja niskassa ja niittejä ihon alla, tai ehkäpä tatuoitu silmä. Parhaimmistoa edusti mielestäni muutama vuosi sitten suosiossa ollut amputaatio. Onnittelut ja kiitos kaikille siihen haksahtaneille, onpahan helpompi ja nopeampi havaita myös jonkun muun elimen puuttuminen.

En jaksa edes alkaa avautua "persoonallisista" tatuoinneista.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Joojottelijat

On se niin kauheen kivaa jutella ihmisten kanssa, jotka kuunnellessaan toistavat taukoamatta sanaa "joo". Pahimmassa tapauksessa se sanotaan sisään hengittäen. Et ehdi edes aloittaa juttuasi, kun jo tulee ensimmäinen ymmärtäväinen joo.

On se ihan kiva, että osoittaa jollain lailla, että kuuntelee ja on kiinnostunut. Mutta kun sitä itse juttua on kauheen vaikea kertoa, jos kuuntelijalta tulee sanoja useammin kuin kertojalta. Ja itseasiassa tuntuu kyllä siltä, että nää joojottelijat ei oikeastaan edes kuuntele ollenkaan, kunhan hokevat sitä jootaan, että vaikuttaisivat kiinnostuneilta.

Et joo, ei hirveesti joo tee mieli keskustella teidän kanssanne, joo.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Sadan päivän kuume

Jo monta viikkoa jatkunut lievä kuume, ilman mitään muita oireita, alkaa ottaa pattiin. Enkä ilmeisesti ole ainoa, kenellä tällaista on. Lehdet jauhaa sikiksestä, mutta tällaisista muista, ei niin myyvistä, taudeista ei viitsitä mainita mitään.

Onhan se aluksi ihan kiva, että voi hyvällä omatunnolla olla lukematta tentteihin ja kattoa vaan seinfeldia ja nukkua. Mutta pikkuhiljaa alkaa vituttaa, että ei voi tehdä oikein mitään. Eikä lääkäriinkään nyt tällasen takia kai pääse. Eikä ne ees tiedä siellä ikinä mitään, niin että turha reissuhan se olis.

Yläasteella tää olis kyllä vielä ollut juhlaa.