Onpas kyllä ällöttävän näköistä, kun jollakin on kulmalävistys, jota iho hylkii, ja joka on siis alkanut kasvamaan pois alkuperäiseltä paikaltaan. Pahimmassa tapauksessa koru roikkuu yhden ihosolun varassa jossakin silmäkulman kohdilla. Ottais nyt pois jo koko roskan ja uskois hyvällä.
Entäs sitten ne, joilla on koko naama täynnä metallia. Kukin tyylillään, tietenkin. Mutta onhan se nyt aika saatanan vastenmielistä.
Ja minkä helvetin takia sitä kielilävistystä on aina esiteltävä. Tai nännilävitystä! Olisit sitten ottanut jonkun selvästi näkyvän lävistyksen, jos haluat ihan kaikkien tietävän, että olet niinkin erikoinen, että olet ottanut lävistyksen.
Sitten on nämä äärimmäisyyksiin erikoistumishalussaan menevät. On palloja niskassa ja niittejä ihon alla, tai ehkäpä tatuoitu silmä. Parhaimmistoa edusti mielestäni muutama vuosi sitten suosiossa ollut amputaatio. Onnittelut ja kiitos kaikille siihen haksahtaneille, onpahan helpompi ja nopeampi havaita myös jonkun muun elimen puuttuminen.
En jaksa edes alkaa avautua "persoonallisista" tatuoinneista.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti