Oon usein miettinyt, että millä perusteilla joku on "siis aivan ihana ihminen". Koska näitä "siis aivan ihania ihmisiä" tuntuu olevan hirveen paljon, jos muiden juttuihin on uskominen.
Sitten kun itse saa kunnian tavata "siis aivan ihanan ihmisen", osoittautuukin tämä tapaus joko leuhkaksi, joka onnistuu aina kääntämään puheenaiheet itseensä eikä anna muille suunvuoroa, väkisin vittuilijaksi, siis sellaiseksi, jonka on pakko vittuilla kaikesta ja kaikille, koska on itse niin epävarma eikä osaa keskustella, täysin vajaaksi, jonka kanssa ei millään saa mitään järkevää keskustelua aikaiseksi tai muuten vaan oudoksi tai käsittämättömäksi tyypiksi.
No okei, myönnetään, että näistä ehkä yksi kymmenestä on loppujen lopuksi ihan kivoja tyyppejä, mutta en nyt silti menis sanomaan, että he olisivat "siis aivan ihania ihmisiä"!
tiistai 31. elokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
"Sitten kun itse saa kunnian tavata "siis aivan ihanan ihmisen", osoittautuukin tämä tapaus joko leuhkaksi, joka onnistuu aina kääntämään puheenaiheet itseensä eikä anna muille suunvuoroa..."
Itse oon ihmetelly ihan samaa. Mikä niistä ihmisistä tekee ihania? Ainakaa mää en nää sitä puolta... Jotenki ne "aivan ihanat iih parhaat tyypit" on usein äänekkäitä itsensä mainostajia tai sitte niistä ei saa mitään irti.
Juu, itserakkaus ei varsinaisesti kaunista ketään. Ois kiva saada enemmänkin perusteluja niiltä heidän fanittajiltaan, kuin et tyyppi on ihana tai paras.
-Henssu
Lähetä kommentti