perjantai 6. toukokuuta 2011

Rahan pyytäjät

Dialogi kadulla:

Keskenkasvuinen kakara: - Heitä kaks euroo.
Anssu: En?
Keskenkasvuinen kakara: - No haista vittu sit.

Repespä taas perse, kun aloin miettiä näitä idiootteja, jotka kehtaavat pyytää rahaa tuntemattomilta ihmisiltä. Nyt en tarkoita pelkästään kerjäläisiä (jotka toki tähän genreen kuuluvat erittäin vahvasti), vaan myös ihan tavallisisia juoppoja/teinejä/muita idiootteja, jotka vinkuvat rahaa tuolla ulkona.

Missä vaiheessa on mennyt kotikasvatus vikaan, kun edes oletetaan, että jollain muulla olisi velvollisuus tai kiinnostusta lahjoittaa rahaa jollekin räkänokalle ilman mitään syytä?

Samaan sarjaan voidaan heittää myös feissarit, joilla on pokkaa kerjätä rahaa kunkin omiin (tuulesta temmattuihin) tarkoituksiin ja hyväntekeväisyyksiin. Joojoo, hyvään tarkotukseen menee varmasti osa niistä rahoista, mutta annas olla, jos kieltäydyt antamasta rahaa jokaiselle kaninpelastajalle/heinäsirkkasuojelijalle/koiranpaskanlajittelijalle! Silloin se röyhkeilijä ei ole rahan pyytäjä, vaan se, joka kieltäytyy! Hienoa syyllistämistä.

Yllättävän harvalle klassinen sananlasku "Raha ei kasva puussa" on tuttu.

4 kommenttia:

Janna kirjoitti...

Paras oli joskus, kun joku 10vee teinijoujouräppäri tuli kinumaan tupakkaa. Sanoin, että en anna, niin seuraavaks pyydettiin rahaa ja sitten vielä persettä. Kieltäydyin kaikista, niin vastaus oli, että no, haista huora vittu sitte. Teki mieli läppästä kakaraa korville!

Raivoojat Anssu ja Henssu kirjoitti...

Hieno kokemus toikin varmasti! Oisit läppässy vaan! -Anssu

Siiri kirjoitti...

Ei niitä rahoja oo missään.

Anonyymi kirjoitti...

Kerjääminen

Kerjääminen agressiivisesti haitaria soittamalla väärin pitäisi kieltää jollain lailla. Pääkaupunkiseudun rautatieasemilla ihmisiä kiusaa ulkomaalaistaustainen jannu harmonikan avulla. Se vetää sinnikkäästi vain sitä yhtä samaa sointua ja se tulee kyllä ihan hanurista. Jos et anna sille viimeisiä kolikoitasi, tuo soittotaidoton pelimanni kostaa sen pistävällä katseellaan, syyllistäen ja langettaen kirouksen yllesi.
Kymmenisen vuotta sitten näimme katusoittajan, joka osasi oikeasti soittaa. Kurttutaiteilija teki vaikutuksen, joten pyysin kolmevuotiasta poikaani viemään soittajasedälle kolikon. Poika käveli päättäväisin askelin miehen luo, ja pudotti spontaanisti kolikon haitarin sisälle jostain sen aukosta. Siihen loppuikin sitten sen soitto.

http://valitustavaihteeksi.blogspot.com/