Kreisit tarjouspäivät

Nonni.

Tuli sit mentyy Sokoksen 3+1 päiville, ja klassisestihan siinä kävi. Se yks tuote, jota lähdin hakemaan, ei tietenkään sitten oo myynnissä, vaikka sinä päivänä piti olla. Voin vaikka lyödä vetoa, että on sitten vääränä päivänä myynnissä. Ja koska toisin kun vois blogin perusteella luulla, ei mulla yleensä oo tapana alkaa räyhätä myyjille kuvasto kädessä, että missä tämä tuote, tämän piti olla myynnissä tänään, tällälailla vanhaa ihmistä juoksutetaan, nyt en päässyt bingoon ja bussilippu maksoi 3 euroa, ihan turhaan tulin. Kun ei tosiaan oo elämä siitä yhestä kirjasta kiinni. Se nyt vaan ois ollut kiva saada.

Toinen vaihtoehto on aina, että just se tavara, minkä takii sinne lähtee, on loppu. Kaikkee muuta paskaa kyllä löytyy laatikkokaupalla. Mut miten ihmeessä just se, minkä ite oli suunnitellu ostavansa, on loppu?

Mut naama lähti irti viimestään siinä vaiheessa, kun kaikilta tarjouspäiviltä läskiperseille tutun suukko-laatikon hinta oli vähän lähteny käsistä. Nää on AINA maksanut alle viis euroo, joku 4,90 tai 4,95. AINA!! Ja nyt se oli 6,50. Joku matikkanero vois tosta laskee oikeen prosentuaalisen hinnannousun. On meinaan aika paljon.

Kostoks en ostanu mitään.

Jos Stokka tai Anttila nyt pettää noiden suukkojen osalta, ni millä mä täs nyt niitä joulukiloja alan kerätä.

Berliini, hipstereiden mekka

Oon nyt niin monesta, blogista, artikkelista ja ties mistä joutunut lukemaan, että Helsingissä on meno alkanut olla ihastuttavasti berliiniläistä. Kallion puistokirppis (ulkokirppis, tiettynä päivänä, puistossa), brunssit (myöhään nautittu aamupala yleensä hyvässä seurassa) sekä jopa tietyt alueet Helsingissä ovat kuulemma niin Berliiniä, että! Ja tän pitäis siis olla hyvä juttu.

Mä oon vaan miettinyt, että miksei nää tapahtumat voi olla ihanan helsinkiläistä. Miksei voida myöntää, että jes, kyllä täälläkin osataan, ja tehdään ihan omannäköistä juttua, ja kyllä täällä on kiva asua. MUT EI, ku pitää verrata johonkin nyt niin ultramageeseen ja rentoon (vieläKÖ se Berliini on sitä?) paikkaan, kun Suomessahan nyt ei tietenkään voida ikinä keksiä mitään omaperäistä, vaan kaikki vähänkin spessumpi on sit "ihan ku Berliinissä, pakko päästä takas pian".

Melusta valittajat

Kuluneen kesän aikana on lehdissä kerrottu milloin mistäkin meluhaitoista. Blockfestista otettiin itteensä Tampereella, Helsingissä on itketty Suvilahden konserteista ja Rihannakin kävi häiritsemässä Hietsussa.

Mikä helvetti siinä on, että pitää itkeä jokaisesta pienestäkin narahduksesta, kun täydellinen hiljaisuus ei vallitsekaan kello 20.00? Yleensä itkuvirsiä vetävät tietenkin vielä eläkeläiset, joiden ei tarvitse nousta aamulla töihin, mutta on niitä russuttajia nuoremmassakin sukupolvessa.

Mitä luulitte, kun muutitte kaupunkiin, onko siellä aina hiljaista? Muuttakaa saatana erämaahan tai johonki muuhun korpeen susien raadeltavaks. Kyllä Suomessa tyhjää lääniä riittää. Siellä ei Rihanna ja muut häiritse.

Ketä kiinnostaa?

Nykyään on aina facebookissa ilmottauduttava lukuisiin eri kissanristiäisiin eli eventeihin. Näin kaikille tulee selväks, että minä olen menossa tänne, ja minulla on paljon menoja.

Okei, eikä tässä vielä kaikki.

Mikä logiikka on siitä, että joihinkin keikkatapahtumiin ja festareihin jotkut ihan täysin nobodyt kirjottaa sinne tapahtuman seinälle että "Lohjalla", "Tulisin, mutta etelässä" tai "Järjestäkää ens vuonna sillon ku en oo surffaamassa pohjoisnavalla". Mitä helvettiä? Millä logiikalla ketään tohon tapahtumaan osallistujaa kiinnostaa, että minkä takia joku persepää nyt EI oo tulossa sinne.

Kassajonossa

Tänään se taas tapahtui.

Asioin eräässä ravitsemusliikkeessä, jossa on useampi kassa vierekkäin.

Edessäni oli siististi pari ihmistä yhdessä jonossa. Asetuin heidän taakseen kiltisti jonottamaan. Seuraava asettui minun taakseni ja siinä sitä seistiin sulassa sovussa.

Sitten: saatanan läski keski-ikänen ihramahaämmä ryntää aivan pokkana muodostamamme jonon ohi vasemmanpuolisimmalla kassalla asioivan selkään huohottamaan.

Missään vaiheessa ei tällä helvetin taulapäällä raksuta, että EI, me yhdessä jonossa seisovat EMME jonota tälle TIETYLLE kassaneidille, vaan nopeuttaaksemme kaikkien toimintaa jonon ensimmäinen menee sille kassalle, joka sattuu vapautumaan!

Mikä helvetti siinä on, että suomalaiset (vai onko tätä muissakin kansalaisuuksissa?) ei vaan voi käsittää yhden jonon systeemiä?

Sama toistuu toki kaupan kassajonossa, kun uusi kassa avataan. Jonon perältä lähtee änkemään 400-kilonen elefantti hyvässä lykyssä vielä rollaattorin/kainalosauvojen kanssa, koska juuri hänen on ensimmäisenä päästävä maksamaan se hiivapaketti.

Mitä tälle ongelmalle voi oikeesti tehdä? Kuula kalloon idiooteille?

Kavereistaan kertovat

"Me mentiin Jonnan kans sinne Raisalle, sit Pete sano et Tommi on tulos kans, mut sen pitää ensin käydä hakeen Maisalt se Jonnan paita Villelle, ni sit vast voidaan mennä kaikki yhes Teemulle, mut siis mä en kyl tykkää kauheesti siit Annikast, aina valittaa kaikest, ja esittää et ois Valtterin ystävä, vaik oikesti Jonnaki vihaa sitä ja sit ne on kertonu Tommilleki et mä muka oon sanonu et Ananas ois homo, hei tuol on Laura, kylhän sä sen tiiät-"

En?

Mikään ei vituta niin paljon kun se, että kaveri kertoo joistain mulle täysin tuntemattomista ihmisistä, ja puhuu niistä etunimillä, ihan ku mun pitäis helvetti tietää keitä ne on. Ikinä kuullukaan kenestäkään. Yleensä siinä vaiheessa kun on kaks outoo nimee tullu, niin itellä on vähän sellanen ihmettelevä "okei.." ilme. Mut ei se menoo haittaa, saan nyt sit kuulla koko tuntemattoman kaveripiirin kuulumiset. Ja seuraaval kerral pitää tottakai muistaa kaikkien nimet, kun "oonhan mä siit nyt sulle puhunu!".

Hiilarit

No niin, syksy tulee ja rekkapersettä yritetään alkaa kutistaa. Moni tarttuu toimeen jättämällä hiilarit pois ruokavaliosta. Se on just trendikästä.

Ja tokihan nämä urpot kuvittelee, että kun jättää perunan, pastan, riisin ja leivän pois, niin sitten ei tule niitä hiilareita enää ollenkaan. Tajuaisitteko, että ei niitä hiilareita voi jättää KOKONAAN pois, vaan niitä on ainakin vähän lähes jokaisessa ruokalajissa? Kaiken lisäksi jokainen ihminen tarvitsee niitä elääkseen.

Sellaistaki paskaa on tullut kuultua, kuten "Hiilarit ei sovi mulle". Hyvä juttu. Samalla vois sanoa, että "Hengittäminen ei sovi mulle" tai "Selkäranka tuntuu epämukavalta ni en enää käytä sitä" tai "Sormet ja varpaat ei oo kivat, jätin ne pois".

Ja näin olkaa hyvät: http://opetus.ruokatieto.fi/Suomeksi/Nuoret/Ravitsemus/Energiaravintoaineet/Hiilihydraatit

Se on loppu nyt

Kesä nimittäin.

Näin on monet nyt sanoneet, ni kai se on uskottava.

Täs on syksy jo ovella, jos ette oo huomanneet. Lomat loppunu ja koulu alkaa. Aurinko laskee jo viideltä iltapäivällä, ja lumikolat on haettu oven viereen valmiiks. Ulos ei voi enää mennä, ku ei ookaan enää sitä hellettä, ja saattaa vaikka sataakin. Ai kauhee. Parempi pysyy sisällä ja kattoo telkkuu, kaikki syksyn uudet sarjatki alkaa nyt. Se on 10 kuukautta täydellistä pimeyttä, eristystä ja kärsimystä, voi voi.

Jonkun ruhtinaan häät

Siis nyt taas mitä helvettiä? Keitä ovat Charlene ja muut tuhkimot ja lumikit? Minkä takia näistä uutisoidaan Suomessa helvetin leveästi?

Ja ennen kaikkea: ketä vittua kiinnostaa?

Bussin pysäyttäminen

Niin että jos siellä bussipysäkillä seisoo 1-100 muuta ihmistä kanssasi, niin riittää, kun se yksi, lähinnä katua oleva, näyttää bussille pysäytysmerkin.

Sinun ei tarvitse rynnätä sieltä takarivistä kasseinesi ja pusseinesi huitomaan paniikissa, kun näet, että jo noin kolme ihmistä heiluttaa kättään sille samalle bussille, jolla sinäkin olet menossa.

Bussikuski ei anna Sinulle tyylipisteitä, etkä pääse edes ensimmäiseen luokkaan matkustamaan, vaikka sanoisit, että olet yksi niistä neljästätoista, joka heilutti pisimpään. Ei siitäkään huolimatta, että heilutat vielä hysteriassa raajaasi, vaikka bussi on jo pysähtynyt nenän eteesi.

Bonusta ei kilahda tilille siitäkään riemusta, että olet ensimmäinen, joka painaa stop-nappulaa. Usein tietenkin siinä vaiheessa, kun edellinen bussipysäkki on ohitettu noin kolme senttimetriä sitten ja bussikuski arpoo, tekisikö vielä äkkipysäytyksen.

Linja-auto ei pysähdy myöskään yhtään sen nopeammin, vaikka painaisit stop-nappulaa 47 kertaa tai nouset neljä kilometriä ennen määränpäätä kaatuilemaan ja tukkimaan käytävän.

Relaa ja rauhoitu nyt oikeesti, ei tollasta kohkaamista jaksa kukaan.