Kevät on otollisinta aikaa joutua liikenneonnettomuuteen. Kun viimeisetkin lumet ovat sulaneet, ja hiekat kaduilta lakaistu, ottaa kadut haltuunsa jokakeväinen riskiryhmä. Polkupyöräilijät nimittäin kaivavat fillarinsa esiin, ja kaaos on valmis.
Pyöräillessä kun asiat eivät ole niin justiinsa. Lain mukaan pyöräilykypärää pitäisi käyttää, mutta kuka jaksaa? Kypärä näyttää typerältä päässä ja kampaus menee sekaisin. Sitä paitsi, eihän useamman vuoden pyöräilykokemuksella voi edes kaatua.
Myöhäisillan hämärissä täytyisi varmaan käyttää lamppuakin, mutta eihän sitä keskellä kirkasta päivää muista. Lamput ovat lisäksi kalliita, ja paristoja saa olla vaihtamassa alvariinsa. Ja kyllä sitä aina sen verran näkee eteensä pimeälläkin - mitäpä siitä, näkeekö autoilija pyöräilijän.
Suuntamerkit? Mitkä ne ovat? Takana tulijalle on aina piristävä yllätys, kun edessä polkeva tekee äkkijarrutuksen ja jää odottelemaan kaikessa rauhassa kadun yli menevän suojatien ylittämistä.
Ja sitten ne yleiset liikennesäännöt. Jalkakäytävällä saavat lain mukaan ajaa alle 12-vuotiaat lapset, mutta tuskin ketään haittaa, jos kävelijöiden seassa muutaman korttelin polkaisee. Aina voi rimputtaa äkäisenä soittokelloa mateleville kävelijöille.
Punaiset valot eivät nekään ole katujen valtiaille este, ennemmin hidaste. Pyörä on niin vikkelä peli, että sillä ehtii suhauttaa punaisia päin suojatien yli, vaikka lähestyvä auto olisi muutaman metrin päässä.
Kyllä polkupyörä on sitten kätevä ja ekologinen kulkuväline!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti